Instaweek: 30

March 30, 2014, 1:01 pm

≫ Next: Lempparityttöni mun ja muita juttuja viikonlopulta

Meidän viikonloppu oli tosi ihana, kun saatiin vähän lapsista vapaata ja saatiin siivottua koti lattiasta kattoon! Perjantaina oltiin mun lempparitytön kanssa viihteellä, lauantaina käytiin vähän shoppailemassa Miikan kanssa ja siivottiin miltei aamusta iltaan. Nykyään siivoaminenkin on ihan kivaa, jos sen saa tehdä yksin ;) Me tultiin tänään iltapäivästä mökille ja oli kyllä jo hirmuinen ikävä lapsia <3 Huomenna mennään iltapäivästä kotiin, koska on Milon neuvola ja Miikankin pitää mennä töihin. Kirjoittelen viikonlopusta lisää heti, kun ehdin!

1. Meidän pieni tyylilyyli liikenteessä! Ihanaa, kun ulkona paistoi aurinko ja oli niin lämmintä, että Islallekin pystyi laittamaan pelkän trenssin päälle. Otettiin vähän kahdenkeskistä laatuaikaa ja käytiin Islan kanssa shoppailemassa pitkästä aikaa. Islakin tuntui selvästi nauttivan yhteisestä ajasta, kun sai ekstrahuomiota ja pääsi kaupoille kiertelemään äidin kanssa.

2. Ihana nappisilmä halusi pitää koko ajan kädestä kiinni <3

1. Elämäni ensimmäinen kahvakuulatreeni ja suoraan kasikiloisella, kun ei pienempää sattunut kotoa löytymään. Onneksi kuva on niin surkealaatuinen, että mun punainen naama ei tuolta varsinaisesti loista, vaikka olikin aika lailla samaa sävyä topin kanssa ;)

2. Aikainen herätys aamulla ja ennen yhdeksää oltiin jo pihalla, liian ahkeraa!

1. Toinen kahvakuulatreeni takana ja vielä hymyilytti. Voin kertoa, että seuraavana päivänä ei enää hirmuisesti hymyilyttänytkään, kun joka paikkaan koski ja löysin itsestäni täysin uusia lihaksia :D

2. Aivan liian aikainen aamu ja makoilua Islan sängyssä. Likka kiipesi viereeni makaamaan ja halusi, että otan kuvan meistä. Jotenkin niin ihanaa, että Isla tykkää olla taas kameran edessä, kun aiemmin juostiin vaan karkuun.

1. Meidän uusi lelu saapui kotiin, aivan liian hyvää kaakaota ja kahvia <3

2. Saatoin villiintyä hieman alelapuista Lindexillä ja tässäpä tulos. Noh, onneksi myin muksujen vanhoja vaatteita pois, jotta uusia mahtuu taas kaappiin yllin kyllin ;)

1. Rakas pikkuirvistelijä <3 Isla haluaa nykyään irvistellä jokaisessa kuvassa, söpis!

2. Laatuaikaa ja vähän juomista lempparitytön kanssa <3 Minna lähtee takaisin Lahteen oltuaan täällä pitkään saikulla, mä en ala!

1. Lapsivapaata shoppailua Miikan kanssa. Tää viikonloppu tuli kyllä niin tarpeeseen, mutta nyt sitten jaksaa taas painaa lasten kanssa menemään :)

2. Siivotaan koti lattiasta kattoon = vaihdetaan järjestystä. Miika ei oikein tykkää, että mä keksin aina siivouksen lomassa vaihtaa järjestystä :D Mutta eihän toi oo paha noinkaan?

1. Miika haaveili tuossa yksi päivä muikkujen perään ja äiti paistoikin niitä tänään ison kasan, kun tultiin mökille. Mun oli pakko ottaa kuva Miikan annoksesta, koska mun neljä muikkua näytti aika säälittävältä! En oo ikinä oikein välittänyt muikuista, mutta tänään ne maistui jopa aika hyviltä :)

Instaweekissä oli näköjään aika paljon meikäläisen naamaa, muttta jospa maailma ei siihen kaatuisi, lupaan tunkea omaa naamaani vähemmän Instagramiin ;) Tänään ollaan tosiaan vielä mökillä ja lähdetään ihan justiinsa saunomaan, huomenna onkin sitten luvassa taas paluu arkeen!

↧

Lempparityttöni mun ja muita juttuja viikonlopulta

March 31, 2014, 1:25 pm

≫ Next: Siivotaan = vaihdetaan järjestystä

≪ Previous: Instaweek: 30

Kuten jo muutamaan kertaan olenkin tainnut mainita, meillä oli viikonloppu vapaata lapsista, kun rakkaat pikkuriiviöt oli mun porukoiden kanssa mökkeilemässä. Miika oli perjantaina vielä yhteen asti yöllä töissä, joten mun ystävä Minna tuli istumaan meille iltaa ja jatkettiin sitten hetkeksi baariinkin, kunnes Miika otti meidät töistä päästyään kyytiin. Minna on mun pitkäaikaisin ystävä, sillä me ollaan tunnettu 2-vuotiaasta asti - ollaan pidetty yhtä siis melkein 20 vuotta. Oli ihanaa istua iltaa meillä, kuunnella hyvää musiikkia ja höpöttää kaikesta maan ja taivaan väliltä! Ystävien kanssa ei nykyään enää ehdi viettämään samalla tavalla aikaa, kuin ennen lapsia, mutta onneksi mun ystävät on pysyneet matkassa ja yhteyttä pidetään, vaikkei enää yhtä usein ehditäkään näkemään. Tyttöjen illat ilman lapsia on harvinaista luksusta ja ehkä hyvä niin, osaapahan sitten niitäkin arvostaa aivan eri tavalla! :)

Lauantaina saatiin nukkua pitkään ja herätessä mä olin vähän pihalla, että paljonko kello on ja miks lapset ei huutele omassa huoneessaan. Kesti hetki muistaa, että eihän ne lapset ookaan täällä. Syötiin aamupalaa pitkän kaavan mukaan, jonka jälkeen alettiin siivoamaan ja siinäpä vasta olikin hommaa! Käytiin välissä vähän shoppailemassa ja Sinin luona kahvittelemassa, kunnes tultiin kotiin takaisin siivoamaan. Jatkettiin siivoamista johonkin kahteentoista asti, mutta oikeestaan sekin oli aika kivaa, kun sai tehdä rauhassa ja siivota vähän perusteellisemmin. Mä joskus naljailin mun siskolle siitä, että miks se siivoaa aina silloin, kun on lapsivapaata. Noh, nyt mä ymmärrän :D Totta kai muksujen ollessa kotona tulee pidettyä yllä sellaista perussiisteyttä, mutta lapsien ollessa hoidossa pääsee käymään läpi kaappeja ja kuuraamaan kodin lattiasta kattoon, aivan rauhassa. Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut sanovani siivoamisen olevan kivaa, minä kun en erityisemmin pidä siivoamisesta. Vaikka koti yleensä näyttääkin siistiltä, niin on ihanaa tietää, että joka paikka kiiltää puhtauttaan ja on saanut siivottua myös kaappeja, joiden sisältö ei osu koko ajan silmään.

Mä etsin itselleni kissojen ja koirien kanssa kiilakorkotennareita, enkä löytänyt mistään mieluisia, vaikka kävin nettikauppojakin läpi. Sitten löysin sattumalta mieluisat Maxi-Makasiinista - ikinä ei voi tietää mistä tekee hyviä löytöjä! Niin ja munhan ei pitänyt koskaan hankkia kyseisiä kenkiä, koska ne oli niin rumat... ;)

Sunnuntaina jatkettiin siivoilua, kunnes mentiin käymään Miikan porukoilla. Sillä aikaa, kun Miika pesi auton, niin mä aloin hiomaan maalia pois muksujen keinuhirvestä, joka olisi tarkoitus maalata uudestaan. Saas nähdä miten pitkään mun projekti kestää, mutta lupaan kyllä blogin puolellakin esitellä keinuhirven, kunhan saan sen jossain vaiheessa hiottua loppuun ja maalattua :) Miikan porukoiden luota jatkettiinkin sitten suoraan mökille, jonne jäätiin vielä yhdeksi yöksi. Viikonloppu erossa vanhemmista taisi tehdä lapsillekin ihan hyvää (vanhemmista puhumattakaan) ja tiedän lasten olevan aina hyvässä hoidossa mummon ja papan luona :)

Ihana, ihana viikonloppu takana ja nyt on akut ladattu taas normaalia arkea varten!

↧

Siivotaan = vaihdetaan järjestystä

April 1, 2014, 5:37 am

≫ Next: Uusi lempparivekotin

≪ Previous: Lempparityttöni mun ja muita juttuja viikonlopulta

Miika ei oikein tykkää meidän yhteisistä siivouspäivistä, eikä se johdu siitä siivoamisesta. Yleensä aina siinä käy niin, että kun haluan siivota kunnolla, vaihtuu samalla myös järjestys jossain päin kotia :D Mä oon aina ollut sellainen, oonko ainoa? Tuntuu vaan siltä, että kun koti siivotaan muutenkin perin pohjin huonekaluja siirrellen, jotta kaikki pölypallot saataisiin häädettyä, niin samahan se on sitten piristää vähän omaa mieltä uudella ja toivon mukaan paremmalla järjestyksellä. Näin mä ainakin yritän asian itselleni perustella, mutta huonekalujen edes takaisin raahaaminen ei ole edelleenkään Miikan lempipuuhaa. Mä tosin olin aika näppärä ja siirtelin lähes kaiken itse samalla, kun mallasin ja mietin parasta järjestystä. Meidän olkkari on aika pieni ja koska ehjiä seiniä on tasan tarkkaan yksi kappale, ei järjestystä noin vain vaihdetakaan. Näillä kalusteilla on oikeastaan vain kaksi toimivaa järjestystä ja ne on kumpikin nyt käytetty, mitäköhän keksin seuraavaksi? :D

Mä ajattelin, että edellinen järjestys olisi se kaikista järkevin, mutta nyt kun huonekalut on siirrelty uusiin paikkoihin ja silmä on alkanut tottumaan, tykkään olkkarista muutoksen jälkeen paljon enemmän! Telkkaritason ja sohvan väliin jää huomattavasti entistä enemmän tilaa ja se saa pienenkin olohuoneen näyttämään heti vähän isommalta. Telkkaritaso näyttää aika tyhjältä, mutta valokuvakehyksetkin piti ottaa sieltä pois, kun Milo alkoi repimään niistä tukia irti. Oikeastaan noi kynttilänjalatkin on vähän liikaa, ne kun lentelee päivittäin alas tasolta meidän täystuhojen ansiosta :D

Ainoa ehjä seinä näyttää nyt entistäkin tyhjemmältä, kun siellä ei ole enää telkkaria, joten mun pitää kyllä keksiä siihen äkkiä jotain. Oon yrittänyt etsiä oikean kokoisia, oikean värisiä, kohtuullisen hintaisia ja vieläpä kivan näköisiä sisustustarroja, onkohan mun vaatimukset liian kovat? Joitakin kivoja vaihtoehtoja oon kyllä löytänyt, mutten ole vielä osannut päättää sopivaa, johon ei ihan heti kyllästyisi.

Pupun häkkiäkin tuli siirreltyä paikasta toiseen ja lopulta totesin, ettei se voi olla missään muualla kuin olohuoneessa. Muksujen huoneeseen häkkiä ei uskalla laittaa, sillä mä olen aivan varma, että joku kaunis aamu Isla saisi luukun auki ja pupu + lapset ei oo hyvä yhdistelmä ilman valvontaa. Makuuhuoneeseenkaan häkkiä ei voinut sijoittaa Miikan astman takia, joten olkoonsa tuossa kesään asti. Heti, kun kelit alkaa lämpenemään, niin pupun pystyy laittamaan häkkeineen päivineen parvekkeelle :)

Mitäs mieltä olette olkkarin uudesta järjestyksestä, onko nyt parempi? Niin ja jos tulee mieleen nettikauppoja, joista löytyisi kivoja sisustustarroja, niin linkittäkää ihmeessä!

↧

Uusi lempparivekotin

April 2, 2014, 12:11 am

≫ Next: Aprillipäivän sairaalareissu

≪ Previous: Siivotaan = vaihdetaan järjestystä

Mä kerroinkin jo viime viikolla, että meille saapui toinenkin uutuus keittiöön blenderin lisäksi. Olen jo pitkään haaveillut tuoreista erikoiskahveista, mutta viime viikkoon asti olemme tyytyneet Kenwoodin tavalliseen kahvinkeittimeen, joka on hoitanut hommansa varsin mallikkaasti. Muutama viikko sitten bongasin alennuskoodin Dolce Guston nettikauppaan ja Miikakin innostui asiasta niin paljon, että tilasi meille oman kapselikeittimen, vaikken ole aiemmin ollut niinkään varma, onko kapselikeitin aivan välttämätön tähän talouteen. Keitin saapui viime viikolla ja seuraavana päivänä kävin hakemassa pari pakettia eri makuisia kapseleita - näin alkuun valitsin choco caramelin, capuccinon ja café au laitin. En ole edelleenkään varma, onko kapselikeitin sellainen hankinta, joka on vaan pakko saada, mutta myönnettävä on, että sillä saa hyvän erikoiskahvin pyöräytettyä hävyttömän nopeasti.

Mä en ole itse erityisemmin koskaan juonut erikoiskahveja, mutta rakastan hyvää kaakaota ja sitä onkin tullut keitettyä tuolla keittimellä useampi kupillinen - kaakao on aivan liian hyvää. Miika ja muutamat kaverit ovat testanneet myös café au laitin ja capuccinon, nekin on todetty hyvänmakuisiksi. Keittimeen on saatavilla myös ihan normaalia mustaa kahvia kapseleiden muodossa, mutta jos tavallista kahvia tekee mieli, niin Kenwoodin keitin hoitaa edelleenkin sen homman varsin hyvin ja tuleehan normaalilla kahvinkeittimellä keittäminen huomattavasti edullisemmaksikin. Meillä kapselikeitin ei ole päivittäisessä käytössä, mutta on ihanaa nauttia muutaman kerran viikossa vähän tavallista kahvia erikoisempaa.

Käytössä kapselikeitin on todettu helpoksi ja nopeaksi, yhden juoman valmistamisessa ei todellakaan kulu kovinkaan pitkää aikaa. Keitin pitää puhdistaa jokaisen käytön jälkeen, mutta sekin hoituu nappia painamalla, ei siis ole kovinkaan vaikea ja aikaa vievä homma. Mä olen tosi tyytyväinen meidän uuteen leluun ja niin on Miikakin, ei siis lainkaan turha ostos. Jos huonoja puolia haluaa etsiä, niin viehän tuollainen kapistus keittiöstä jonkun verran "turhaa" tilaa, kun ei ihan jokapäiväisessä käytössä kuitenkaan ole. Keitin on myös aika kovaääninen, joten vielä en ole rohjennut tekemään sillä mitään lapsien uniaikaan. Toisaalta, meidän ipanat on kyllä yleensä sen verran sikeästi unten mailla, että tuskin heräisivät edes kapselikeittimen pörinään :)

Löytyykö muilta Dolce Gusto? Entäs muun merkkisiä kapselikeittimiä?

Mitä olette tykänneet ja mitkä ovat lempparimakuja? :)

↧

Aprillipäivän sairaalareissu

April 2, 2014, 6:27 am

≫ Next: Teknisiä ongelmia

≪ Previous: Uusi lempparivekotin

Oikeassa reunassa oleva kuva viestittänee sen, että rauhoittavat oli aika tujua kamaa :D

Eilinen päivä ei mennyt ihan niin kuin piti, vaikken joutunutkaan aprillipilan kohteeksi. Miikalla oli vapaapäivä, joten oli mun vuoro nukkua pitkään ja päivän suunnitelmiin kuului kaupassa käyntiä, ulkoilua lasten kanssa ja mummilassa vierailua. Suunnitelmat muuttuivat siinä vaiheessa, kun heräsin korvia raapivaan huutoon ja hätäännyin heti, mitä on sattunut. Pomppasin sängystä ylös ja ryntäsin katsomaan, mitä on tapahtunut. Miika oli Milon kanssa kylppärissä, poika makasi sylissä ja Miika huuhteli jäbän silmiä. Sillä aikaa, kun mä olin nukkunut ja Miika oli käynyt vain pikaisesti vessassa, oli Isla kaivanut kaappien kätköistä Fairy-pullon ja roiskinut tiskiainetta suoraan Milon silmiin. Pullosta oli hävinnyt varmaan desi tiskiainetta ja suurin osa oli Milon naamassa ja hiuksissa, joten soitin kiireen vilkkaan hätäkeskukseen. Saatiin ohjeeksi huuhdella silmiä ambulanssin tuloon asti ja onneksi Miika oli tajunnut aloittaa huuhtelun samoin tein, joten silmiä ehdittiin huuhtelemaan varmaan vartin verran, kunnes lähdettiin Milon kanssa ambulanssikyydillä sairaalaan. Ambulanssin kyytiin päädyttiin myös sen takia, koska ei ollut varmuutta, onko Milon mahaan päätynyt tiskiainetta ja jos on, niin minkä verran.

Mä en ole ikinä ollut ambulanssin kyydissä, eikä kumpaakaan lapsista ole jouduttu käyttämään päivystyksessä, joten kokemus oli uusi (joskaan ei mieluinen). Milo lopetti huudon ambulanssissa ja ilmeisesti itku oli verottanut voimia sen verran, että poika ehti sammumaan muutamaksi minuutiksi syliini, kunnes tultiin sairaalan pihaan. Vajaan kymmenen minuutin odottelun jälkeen päästiin lääkärin luokse ja vasempaan silmään laitettiin väriainetta, jonka avulla sarveiskalvon mahdollisia vaurioita päästiin katsomaan tarkemmin. Sarveisakalvo näytti ihan hyvältä, joten lääkäri soitti toiselle lääkärille kysyäkseen ohjeita, miten tästä eteenpäin. Pian oltiinkin kolmen hoitajan kanssa menossa osastolle huoneeseen, jossa silmää oli tarkoitus huuhdella vielä ainakin vartin ajan keittosuolaliuoksella. Milo ehti tässä välissä torkkua parit muutaman minuutin unet, sillä poika oli tosi väsynyt kaikesta äksönistä. Siinä vaiheessa, kun silmää alettiin huuhtelemaan, Milo oli paniikissa, koska esilääke ei ollut vielä alkanut vaikuttamaan ja totta kai noin outo tilanne saa hätääntymään. Sitten, kun rauhoittavat alkoi vaikuttamaan, oli meillä varsin säyseä potilas, joka ei välittänyt siitäkään, että letkusta tuli silmään koko ajan keittosuolaliuosta. Huuhtelu saatiin tehtyä ja jäätiin päivystykseen vielä tarkkailuun, koska Milo oli holtiton rauhoittavien takia ja ei jaksanut itse kannatella edes päätään. Miika ja Isla tuli sairaalaan yhden maissa, eikä kumpikaan lapsista ollut nukkunut vielä päikkäreitä. Milo söi ruuan ja odoteltiin vielä puoli tuntia, että päästiin lähtemään kotiin. Ennen kotiutumista Milo oli jo niin väsynyt aamupäivän tapahtumista, että sammui Miikan syliin, eikä herännyt edes turvaistuimeen laitettaessa. Islakin torkahti hetkeksi kotimatkalla, mutta onneksi kumpikin lapsista jatkoi päikkäreitä vielä kotona.

Milo nukkui iltapäivän ja alkuillan aikana monen monta tuntia, eikä suostunut millään avaamaan silmiään. Syli oli ainoa kelvollinen paikka ja koko alkuilta kului poikaa kantaessa - sylissä joko nukuttiin tai itkettiin säälittävän kuuloisesti silmät kiinni. Ruokailukin hoitui silmät kiinni, sillä ilmeisesti silmiä kirveli vielä sen verran, ettei Milo halunnut niitä aukaista. Kun lähdin ruokakauppaan kuuden maita, niin hetken päästä Miika soitti, että nyt Milo suostui olemaan jo lattialla ja hymykin oli herkässä. Kotiin tullessa vastassa oli iloinen (joskin vähän silmäpuoli) poika, joka touhusi ja keksi kolttosia entiseen malliin.

Tästä kerrasta selvittiin säikähdyksellä ja nyt kaikki pesuaineet on laitettu säilöön niin ylös, ettei niihin lapset yllä millään keinoilla. Tämä säikäytti todellakin, eikä ollut ehkä se paras tapa viettää Miikan vapaapäivää, mutta onneksi mitään vakavempaa ei sattunut. Toivottavasti ei tarvitsisi vierailla ambulanssissa tai sairaalassa ihan lähitulevaisuudessa. Toivon mukaan Milollekaan ei jäänyt mitään sairaalakammoa, vaikka silmää jouduttiinkin ronkkimaan useamman ihmisen voimin. Hoitajat sanoivat, että rauhoittava oli sellaista laatua, että vie myös muistia jonkun verran tuosta tapahtuneesta. Noh, ainakin illalla poika oli oma iloinen itsensä ja kävi nätisti yöunille, hyvä niin <3

↧

Teknisiä ongelmia

April 5, 2014, 4:06 am

≫ Next: Arkea ja bloggaamista

≪ Previous: Aprillipäivän sairaalareissu

Eilen julkaisemani teksti bloggaamisesta on hävinnyt, kuten joku on saattanut ehkä huomata. Itse en ole tehnyt sille mitään, mutta huomasin tekstin siirtyneen yhtäkkiä luonnokseksi ja puolet tekstistä, sekä kaikki kuvat olivat hävinneet. Että kiitos vaan Bloggerille. Yritän saada tekstin takaisin illalla, mutta totuushan on, ettei se ihan samassa muodossa tänne ilmesty, kun joudun puolet kirjoittamaan uudestaan.

Kirjoittelen tekstin uusiksi, kun muksut on menneet yöunille ja pahoittelut tästä, joku kämmi on nyt jossain sattunut ja valitettavasti en asialle itse mitään voi. Myös kommentteja oli postaukseen useampi tullut, yritän nekin saada illan aikana näkyviin.

Kiitokset kaikille kommentoineille, vaikken niihin nyt pääsekään vastaamaan.

Ystävällisin terveisin; "Vihaan tekniikkaa."

↧

Arkea ja bloggaamista

April 5, 2014, 4:37 am

≫ Next: Instaweek: 31

≪ Previous: Teknisiä ongelmia

Tämä teksti on julkaistu jo eilen, mutta kuten edellisessä postauksessa kerroin, oli se hävinnyt blogista kuin tuhka tuuleen ja siirtynyt luonnoksiin puolta lyhyempänä ja ilman kuvia. Kaivelin välimuistista loput tekstistä, mutta siltikin osa jäi uupumaan myöhempien muokkauksien takia, joita ei välimuistista löytynyt. Tässäpä tämä olisi nyt taas uudemman kerran, jospa ei häiviäisi toista kertaa! :)

Arki. Sitähän tämä on, päivästä toiseen. Asioita tehdään tietyssä järjestyksessä ja tiettyyn aikaan, se tuo turvallisuuden tunnetta niin meille aikuisille kuin lapsillekin. Toisinaan arki puuduttaa ja tuntuu tylsältä, sillä meidän normaaliarkeen kun ei kuulu juoksentelu paikasta toiseen koko ajan, mutta toisaalta mun ja meidän on hyvä olla näin. Joku toinen tykkää mennä koko ajan, toiset taas tykkää nyhjätä koko ajan kotinurkissa. Me ollaan jotain sieltä välimaastosta, ainakin luulisin niin. Me ollaan paljon kotona, mutta vastapainoksi ulkoillaan lähipuistoissa ja välillä kauempanakin, käydään mökillä ja yleensä viikoittain myös mummilassa, eli Miikan vanhempien luona.

Olen kirjoittanut blogiin alusta asti meidän arjesta ja samalla linjalla on jatkettu pian kaksi vuotta. Jos musta tuntuu siltä, saatan kertoa mielipiteeni johonkin asiaan, mutta mielipidepostaukset loistavat poissaolollaan, vaikka niiden perään onkin kyselty, sillä haluan pitää blogin ilmapiirin positiivisena ja mielipiteiteitä löytyy niin moneen lähtöön, etten halua kommenttiboksista taistelutannerta. Mä kirjoitan blogia omalla tyylilläni, mutta tietenkin otan myös kehitysehdotuksia vastaan, kunhan ne osataan ilmaista asiallisesti. Valehtelisin, jos väittiäisin, että kirjoitan blogia vain itseäni varten. Alussa tein niin, mutta muutaman vuoden aikana blogiin on tullut monen monta lukijaa lisää ja teitä on sen verran, että kirjoitan myös teitä varten. Tuntemattomien ihmisien lisäksi blogia lukee monen monta sukulaista, kaveria ja tuttua, heillekin on kivaa päivittää meidän kuulumisia. Mun blogi on meidän perheen näköinen ja jutut kertoo meidän normaalista arjesta, turhia kaunistelematta. Toki usein jää kertomatta, kuinka menetin taas tuhat kertaa hermoni, kaadoin maidot pitkin pöytiä, tuskailin peilin edessä vaatekriisin kourissa, herättiin koko perhe väärällä jalalla ja kiukuteltiin vain toisillemme. Vaikka pyrinkin kertoilemaan kaikesta totuudenmukaisesti, yritän silti pitää blogin positiivisena ja välillä tulee sitten vastapainoksi purnattua vähän enemmän esimerkiksi rakkaasta esikoisesta, jonka uhmaraivarit saa mun hiukset harmaantumaan ennätysvauhtia.

Blogi ei loista huikealaatuisilla kuvilla, kielikuvia täynnä olevilla teksteillä tai monipuolisuudella, mutta ilmeisen moni tykkää kuitenkin lukea, sivun katseluita päivässä on useita satoja. Mä olen onnellinen jokaisesta uudesta lukijasta, jokaisesta kommentista ja niistä muutamista sähköposteista, joita olen lukijoilta saanut. Vaikka kaikki täällä ei olekaan täydellistä ja ruusuilla tanssimista, ei blogissa eikä omassa elämässä, yritän silti pitää yllä edes jonkinlaista tasoa ja jos minulla ei ole muutamaa riviä enempää asiaa, mieluummin jätän kirjoittamatta. Toisinaan blogissa vilahtaa myös puhelinkuvia Instaweekin lisäksi, mutta useimmiten yritän kuljettaa kameraa sen verran mukana, että edes suurin osa kuvista olisi hieman parempilaatuisia. Ah, kun vain joskus saisi hommattua sen minijärkkärin tai edes nykyiseen kameraan hieman paremman objektiivin. Ne ei ole hankintalistalla aivan ensimmäisenä, joten tällä hetkellä on tyytyminen siihen kalustoon, mitä on.

Blogiin ei tule hirveitä määriä kommentteja ja sen takia vastaankin jokaiseen kommenttiin erikseen. Minusta on äärettömän mukavaa, että ihmiset vaivautuvat kirjoittamaan edes lyhyen kommentin, ne piristää kummasti! Mä olen itse hävyttömän huono kommentoimaan blogeihin ja suurin syy on varmaan siinä, ettei aika meinaa riittää. Kun yritän illalla puoli ysin jälkeen tehdä tuhat ja yksi asiaa blogien lukemisen ja oman blogin päivittämisen lisäksi, illat venyvät hävyttömän pitkiksi jo ilman blogeihin kommentointiakin - valitettavasti. Ehkä mun pitäisi yrittää vähän itsekin tsempata tän asian suhteen, ei se nyt niin älyttömästi vie aikaa, jos edes muutamaan blogiin kävisin kommentoimassa päivittäin :)

Blogi on ollut koko ajan pääsääntöisesti äitiysblogi, jossa olen kertonut kahdesta raskaudesta, kahdesta synnytyksestä, kahdesta vauvasta ja meidän arjesta lasten kanssa. Nyt, kun en ole raskaana ja lapset kasvavat hurjaa kyytiä, mietin toisinaan, että mitä annettavaa mulla on enää blogille. Mä en voi päivitellä tänne enää mahakuvia, en voi kertoa raskauskuulumisia ja lapsillekaan ei tule uusia taitoja aivan samaan tahtiin, kuin vauva-aikana. Toisinaan mun tekisi mieli kirjoittaa jostain muustakin - esimerkiksi asioista, jotka kiinnostavat minua. Tekisi mieli kirjoittaa siitä, miten etsin itseäni ja tyyliäni äidiksi tulon ja kahden raskauden jälkeen. Tekisi mieli kirjoittaa elämäntaparemontista ja laihdutuksesta, vaatteista ja niistä olemattomista kauneusjutuista mun jokapäiväisessä elämässä. Te voitte vaikuttaa blogin sisältöön ja sen takia toivonkin, että kertoisitte oman mielipiteenne. Kiinnostaako teitä lukea muusta kuin lapsista? Kiinnostaako teitä lukea juttuja minusta, sisustuksesta, omista vaatteista, haaveista ja esimerkiksi siitä elämäntaparemontista, jota kovin yritän tehdä? Kertokaa! Blogista tulee löytymään jatkossakin paljon juttua lapsista, mutta toisinaan olisi kivaa kirjoittaa johonkin väliin jostain muustakin.

Uusia lukijoitakin on tullut koko ajan tasaiseen tahtiin, tervetuloa lukemaan! Toivottavasti viihdytte mun juttujen parissa ja jaksatte katsella meitä ja mun juttuja päivästä toiseen :)

Pitkästä aikaa tällaisia vähän syvällisempiä mietteitä blogiin liittyen, jotka on kyteneet mielessä jo tovin jos toisenkin. Ihanaa perjantaita kaikille, mä ajattelin käpertyä nyt sohvan nurkkaan katsomaan telkkaria, kun Miika on vielä töissä. Huominenkin on Miikalla työpäivä, mutta sunnuntaina saadaan olla kotosalla koko perhe!

↧

Instaweek: 31

April 6, 2014, 12:03 pm

≫ Next: "Meille ei koskaan tule leluja, joista lähtee ääntä."

≪ Previous: Arkea ja bloggaamista

Moikka moi! Vihdoinkin raahauduin koneelle tekemään Instaweekin, on meinaan illalla ollut aika huono olo ja pelkään, että lähipiirissä kiertänyt mahatauti olisi tulossa tänne. Toivottavasti ei, sitä nyt vähiten ehkä kaipaisin. Jos huomenna on olo suinkaan parempi, yritän ehtiä kirjoittelemaan vähän ipanoistakin taas juttua ja mulla olisi hirmuinen kasa kivaa kuvamateriaalia lapsista, kunhan vain kerkeisin käymään ne läpi :) Nyt joka tapauksessa palataan taas Instaweekin pariin, joten tässäpä olisi!

1. Voihan aprillipäivä ja Fairy. Kirjoitinkin jo blogiin postauksen liittyen kyseiseen episodiin ja tämä kuva on saman päivän illalta. Milo alkoi olemaan jo oma itsensä, mutta vasen silmä oli kyllä edelleenkin aika hurjan näköinen punaisuuden ja turvotuksen takia. Nyt on enää vain ihan pikkuisen turvotusta, jes!

2. Toisinaan mun iltapuuhat näyttää tältä, jos olen kovin ahkera. Onneksi Miika on illat töissä, sillä mä en vaan viiti heilua kenenkään muun nähden hiki hatussa, mieluummin teen sen yksin ja sälekaihtimet kiinni :D

1. Isla näyttää mun mielestä jo niin hirmuisen isolta tytöltä istuessaan isojen tyttöjen kiikussa niin totisen näköisenä - lapset kasvaa vaan ihan liian nopeasti! Onneksi Isla ei ollut koko aikaa sentään noin myrtsi, vaan oikeasti kiikkuminen oli kivaa ja sai hymyn huulille. Mä olin vaan jälleen kerran liian hidas ottamaan kuvaa lapsen riemusta, jota kiikkuminen saa aikaa - joka kerta :)

2. Kaksi minuuttia edellisen kuvan jälkeen rattaissa ja kaikkialla muuallakin näytti tältä. Aurinko meni yhtäkkiä pilveen ja taivaalta alkoi satamaan lunta, joka näytti tosin erehdyttävästi styrox-palleroilta. On tämä Suomen kevät sitten ihanaa aikaa, koskaan ei voi tietää mitä taivaalta tulee seuraavaksi <3

1. Aamun raivarit nro. 1. Sain kerrankin laitettua Islalle saparot ja kun pyysin likkaa kääntymään, jotta saan saparoista kuvan, niin alkoi hirmuinen ulvominen ja kyynelten valutus. Kyllä, taaperon elämä on joskus tosi tosi rankkaa. Ja voin vannoa, etteivät noi jääneet päivän viimeisiksi raivareiksi ;)

2. Dolce Gusto ja sillä tehty kaakao = silkkaa rakkautta <3 Onneksi kaakaolla tulee herkuteltua korkeintaan muutaman kerran viikossa ja harvinaisena herkkuna saa pysyäkin, tuskin se sieltä ihan terveellisimmästä päästä on.

1. Siis oikeesti, voiko tollaista irvistystä ottaa edes tosissaan? :D Jos Isla on hyvällä tuulella, niin likka irvistelee pyydettäessäkin, mutta huonolla tuulella vain pyöritellään päätä, eikä irvistetä vaikka kuinka nätisti pyytäisi. Toisinaan Isla haluaa itse, että otetaan kuva ja sitten ilveilee kameralle juuri tuolla tavalla!

2. Muksujen päiväunet ja äidin salainen nautinto. Tai sitten ei. Just kun sain jätskipaketin kaivettua pakkasesta, Isla ilmestyi omasta huoneestaan. Tietenkin heti kuului, että "maistaa, maistaa, maistaa...", se kun on meidän uusi hittisana. Onneksi Isla ei vielä sokerisen päälle ymmärrä niin paljoa kuin ehkä myöhemmin ja sain likan lahjottua piirretyillä - ihanan helppoa! Mä sain syödä rauhassa jätskiä ja Isla sai katsoa piirrettyjä ;)

1. Ei ole ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen kynsikuva Instagramissa. Toi pinkki on vaan niin pop ja mun mielestä vaaleat sävyt on aika laimeita. Jollekin ne sopii, mutta mä mieluummin vedän överiksi tässä asiassa ja mitä räikeämpi, sen parempi. Jos mukana on vielä glitteriä = tuplasti parempi!

Nyt käperryn Miikan kainaloon katsomaan telkkua ja toivon, että tää etova olo häipyisi mahdollisimman nopeasti ja ei tosiaankaan tarviis sairastua siihen kurjaan mahatautiin :( Mut ihanaa sunnuntaita teille, toivottavasti kukaan ei makaa juuri tällä hetkellä mahataudin kourissa!

↧

"Meille ei koskaan tule leluja, joista lähtee ääntä."

April 7, 2014, 12:42 pm

≫ Next: Kuvafiilistelyä

≪ Previous: Instaweek: 31

Eipä. Siinäpä taas yksi kuuluisa lupaus, jonka suhteen olen syönyt sanani jo aikoja sitten. En enää edes muista, että milloin meille tuli ensimmäiset ääntä päästävät lelut, mutta nyt niitä tuntuu olevan joka paikassa ja kyllä, olen alkanut sietämään ajatusta (~~ja laulan mukana~~). Ennen lapsia mä päätin tosiaan, että en halua tähän talouteen yhden yhtä vempelettä, josta lähtee rasittava ääni. Sittemmin olen pyörtänyt päätökseni, melkein kaikki lapset nyt vaan tuntuvat rakastavan kyseisiä leluja ja mitä kovempi ääni, sen parempi. En edelleenkään rakasta meluavia leluja, mutta siihenkin tottuu ja ainahan ne voi laittaa pois päältä ;)

Isla sai joululahjaksi kummitädiltään nuken, joka pitää luvattoman kovaa mekkalaa ja kuorsaakin vielä kaiken lisäksi... Ja se kuorsaus ei todellakaan ole mitään pientä, kuten ei muutkaan äänet tuossa vekottimessa. Isla on nukkea aina silloin tällöin kantanut mukanaan, mutta ei ole siitä erityisemmin kiinnostunut ja suurimman osan kuluneista kuukausista on nukke saanut olla off-asennossa ja minun ei ole tarvinnut kuunnella sitä rasittavaa kikatusta, itkua, röyhtäilyä, kuorsaamista ja muutaman sanan hokemista. Oi kunpa olisin tajunnut olla kiitollisempi tuosta ajasta, jonka saimme viettää hiljaisuudessa tai ainakin rauhassa tuolta nukkehirvitykseltä. Nyt se soi aamusta iltaan ja jos beibi on sattunut simahtamaan unille ja on näin ollen hiljaa, Isla tai Milo käy kyllä herättämässä sen henkiin alta aikayksikön.

Vaikka vihaankin nukkea, jossa on vain on- tai off-asento ja ääntäkään ei saa edes piirun vertaa hiljaisemmaksi, niin olen alistunut kohtalooni ja pystyn jo melkein suodattamaan möykän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tämä kaikki vain sen takia, että nukesta on tullut Islalle yhtäkkiä hirmuisen tärkeä ja se kulkee aamusta iltaan lähes koko ajan mukana. Viime viikolla Isla yhtäkkiä hoksasi, kuinka nukkea kuuluu hoitaa ja sen jälkeen sitä on silitelty, halittu, pussailtu, syötetty, laitettu nukkumaan ja sille on jopa luettu kirjaa. Isla hakee aina olevinaan nuken tuttipulloon vettä tai maitoa tiskipöydältä ja menee sen jälkeen syöttämään. Mun mielestä on ihanaa, että Isla kertoo nuken menevän nukkumaan ja tämän jälkeen se peitellään sohvalle peiton alle. Isla on myös nukestaan kovin tarkka ja auta armias, jos Milo yrittää kiskoa sitä alas syöttötuolista, niin huutohan siitä tulee.

Vaikka nukke onkin aika kammottava räpsyvine silmineen ja kovine äänineen, niin onhan se silti aika ihanaa, että lapsi oppii uutta ja hoitaa nukkea kuin oikeaa vauvaa. Milo on tilanteesta kovin ihmeissään, kun sisko ei anna nukkeen koskea ja vie sen välittömästi kädestä, jos Milo on sen jostain näppeihinsä saanut. Vaikka olenkin kovin ylpeä tyttäreni uusista taidoista, olen silti onnellinen myös siitä, kun nukke laitetaan illalla kahdeksalta kiinni ja minun ei tarvitse kuunnella sen mekastusta kahteentoista tuntiin - aamulla sama rumba alkaa alusta ;)

Enhän ole ainoa, joka vihaa noita meluavia leluja, enhän?

Löytyykö teidän lapsien lempilelujen joukosta nukke vai kenties jotain ihan muuta?

Suuren suuret kiitokset kaikille, jotka kävitte kommentoimassa ja kertomassa mielipiteenne blogin mahdollisia uudistuksia koskien! On ihanaa, kun saa noin positiivista palautetta ja huomaa, ettei muutos aina olekaan välttämättä huono asia. Kunhan jossain vaiheessa ehdin, yritän vähän fiksailla ulkoasua johonkin suuntaan ja jossain välissä on tulossa myös niitä vähän erilaisia tekstejä :)

↧

Kuvafiilistelyä

April 8, 2014, 5:04 am

≫ Next: Keskiviikon kootut

≪ Previous: "Meille ei koskaan tule leluja, joista lähtee ääntä."

Siinä ne on, rakkaimmat. Mun perhe. Toki on muitakin rakkaita ja tärkeitä ihmisiä, kuten omat sisarukset, vanhemmat ja ystävät. Toisinaan mä harmittelen sitä, että tulee kuvattua liian vähän Miikaa lapsien kanssa. Harmittelen, että viimeisimmät yhteiskuvat koko perheestä taitaa olla viime kesältä, Milon ristiäisistä ja meidän häistä. Olishan mulla se jalustakin, mutta ei sitä muista koskaan viritellä ja hankalaa saada koko perheestä kuvaa kerralla, lapsetkin viipottaa aina ympäri kämppää ja Miika haluaa useimmiten vain irvistellä kuvissa. Onneksi edes lapsista on paljon kuvia, ne on kuitenkin vain niin pienen hetken tuollaisia vaahtosammuttimen kokoisia. Hävettää ehkä vähän tunnustaa, etten ole teettänyt lapsista edelleenkään kuvia. Materiaalia olisi tuhansittain koneella, mutten ole saanut aikaiseksi tarttua tuumasta toimeen ja alkaa käymään läpi niitä kaikkia kuvia vajaan kahden vuoden ajalta. Minulla ja Miikallakin on yhteistä historiaa vajaan neljän ja puolen vuoden ajalta, pitäisi niistäkin hetkistä teettää kuvia. Ehkä mä vielä joku päivä otan itseäni niskasta kiinni ja tilaan niitä kuvia ja ostan niille kivat kansiot. Siihen asti selaan haikeudella kuvia koneelta ja yritän muistaa siirtää ne myös ulkoiselle kovalevylle, jotta olisivat kahdessa paikassa tallessa.

Toisinaan jään selailemaan pitkäksi aikaa vanhoja kuvia. Kuvia Islasta, joka oli niin säälittävän kokoinen rääpäle ja hukkui 50-senttisiin moniraitasukkiksiin sairaalasta lähtiessä. Kuvia Milosta, joka oli vielä siskoaankin pienempi, eikä jaloissakaan ollut niitä vauvoille tyypillisiä michelinmakkaroita. Kuvia minusta ja Miikasta ennen lapsia, kun oltiin nuoria ja vastarakastuneita. Kuvia mun ja Miikan yhteisistä vuosista, kuvia siitä kun meistä tuli perhe. On onni, että on olemassa blogi, sillä ilman sitä tuskin olisin kuvannut lapsiakaan niin paljoa. Islasta on paljon enemmän vauvakuvia, kuin Milosta, sillä kahden lapsen kanssa ei ehdi kuvaamaan niin paljoa. Silti niitä kuvia on paljon, todella paljon. Jokaiseen kuvaan liittyy muistoja ja kuvien avulla muistaa hetkiä, jotka olisivat muuten jo unohtuneet.

Mä selailin eilen taas pitkästä aikaa kuvia ja ajattelin,

että kiinnostaisiko teitä jos mä kokoaisin muutaman kuvakoosteen vuosien varrelta?

↧

Keskiviikon kootut

April 9, 2014, 11:05 am

≫ Next: Pääsiäisjuttuja ja pienen miehen huimia harppauksia

≪ Previous: Kuvafiilistelyä

Ehdinpäs vielä tänään kirjoittelemaan, vaikka Isla ei meinannut millään alkaa nukkumaan ja pomppasi sängystä useamman kerran pois. Islahan on nukkunut jo pitkään isojen tyttöjen sängyssä, mutta edelleenkin likka tulee jokusen kerran pois sängystä, ennen kuin rauhoittuu unille. Toisinaan jää kerrasta peiton alle pupu kainalossa, mutta useimmiten tulee sängystä pois muutamasta kerrasta jopa kymmeneen kertaan. Innolla odotan aikaa, kun Milokin siirtyy pinnasängystä pois ja ipanat keksii yhdessä vetää rallia ennen unia :D Huh, onneksi sen aika ei ole ihan vielä! Onko muiden lapset harrastaneet pitkäänkin sängystä pomppaamista?

Meillä oli tänään taas herätys seiskan aikaan normaalin kasin sijasta, tällä aikataululla on jo useampi aamu menty. Mä en ollu aamusta ehkä kaikista iloisimmalla tuulella, koska kuten aiemmin kirjoitinkin, en ole tosiaankaan mikään aamuvirkku. Kaikkeen onneksi tottuu ja päivä meni ihan kivasti, kunhan sai itsensä liikkeelle ja ulos. Milo tekee ylös neljää hammasta ja on herännyt aamuisin tosi kärttyisenä, joten en tiedä voisiko aikaistuneet aamut olla yhteydessä uusiin legoihin, joita ilmestyy nyt ylös. Oltiin aamulla jo heti yhdeksän jälkeen ulkona ja tuttujakin nähtiin puistossa :) Kuten olen sanonut, oon tosi laiska lähtemään aamulla ulos ja usein ulkoilu suoritetaankin iltapäivällä. Oon nyt yrittänyt tsempata kyseisen asian suhteen ja useasti ollaan oltu puistossa aamulla ensimmäisiä!

Mä kävin iltapäivästä kaupungissa pyörähtämässä ja kerrankin ostin jotain vain ja ainoastaan itselleni. Aina, kun käyn kaupoilla, niin mukaan tarttuu jotain myös lapsille ja sen takia välttelinkin lastenvaateosastoja tänään parhaani mukaan. Itselleni löysin bleiserin, jota itse asiassa olinkin etsimässä - ei siis edes mikään heräteostos, kuten tapana yleensä on. Mulla on ennestään yksi bleiseri, mutta sitä ei oo tullut pahemmin käytettyä, kun on väärän mallinen ja värikään ei oikein miellytä. Noh, se on ollut taas näitä pakkosaada-juttuja, jotka on hankittu hetken mielenhäiriössä. Nykyään yritän miettiä ostoksia tarkemmin ja saatan pohtia päivän jos toisenkin, etten tekisi hutiostoksia. Yritän muistaa kuvata sen bleiserin tännekin jossain vaiheessa!

Nyt kun vauhtiin on päästy ja postauksessa ei tunnu olevan lainkaan punaista lankaa, niin kerrottakoon vielä, että illasta mun porukatkin tuli käymään pikaisesti - kyllä Islallakin taisi olla jo ikävä mummoa! Mun äiti toi lapsille kaksi minikaulinta ja piirustustaulun, kun oli kotona vähän tyhjennellyt laatikoita ja todennut noi ylimääräisiksi. Ilta oli pelastettu, kun Isla piirteli itsekseen kolmen vartin verran ja Milo touhusi kaulimien kanssa. Mä sain rauhassa tiskata ja luonnostella jopa tätä postausta, se jos jokin on kyllä harvinaista! Yleensähän mä kirjoitan postaukset yhdeltä istumalta, kun lapset on menneet yöunille, sillä päivän aikana aikaa kirjoitteluun ei ole. Kerrankin näin, ehkäpä ehdin vielä illan aikana käymään läpi vanhoja kuvia niitä kuvakoosteita varten :)

Se ois nyt moikka! Huomenna saan erään ystävän kahvittelemaan pitkästä aikaa ja vaikka Whatsapp laulaakin useamman kerran viikossa, ei se korvaa liveseuraa ja sen takia odotankin huomista jo innolla!

↧

Pääsiäisjuttuja ja pienen miehen huimia harppauksia

April 10, 2014, 3:48 am

≫ Next: Liian ihania lastenvaatteita

≪ Previous: Keskiviikon kootut

Mä hoksasin tuossa juuri, että olen vähän niin kuin unohtanut koko pääsiäisen ja rairuohoakaan ei olla laitettu Islan kanssa kasvamaan, vaikka suunnitelmissa se kyllä on. Onneksi on äidit, jotka ajattelevat kaikkea (minä en tosin kuulu tähän joukkoon, vaikka äiti olenkin) ja eilen mun oma äiti toi meille ärsyttävän pirteän mukin, johon oli laittanut ohraa kasvamaan pupulle. Mä olen ton mukin ostanut joskus ala-asteella ja näemmä siitä ei millään pääse eroon, kun se taas tuli takaisin mulle vuosien jälkeen. Ehkä se pääsee mukien taivaaseen, kunhan pääsiäinen on ohi ja pupu on ruohot tuhonnut. Jos mä olisin oikein noheva ja haluaisin ansaita vähän vuoden mutsi-pisteitä lisää, niin voisin toki päällystää kermaviilipurkin paperilla ja antaa Islan taiteilla siihen, sekä tietysti kylvää ohran siemenet. Kiire taitaa tulla, mutta eiköhän me vielä ehditä! Mä en ole koskaan omistanut pääsiäiskoristeita, eikä niitä tänäkään vuonna ole hankittu. Ehkäpä pitäisi, viimeistään ensi vuonna. Mun mielestä oli hauskaa lapsena etsiä pääsiäismunia, joita äiti oli piilottanut mökillä eri paikkoihin, samanlaisia muistoja haluan meidänkin lapsille, kunhan tuosta vähän kasvavat. Ajattelin lipsua kasvatusperiaatteistani sen verran, että hommaan Islalle yhden suklaamunan, jonka likka saa syödä pääsiäisenä. Isla ei ole syönyt karkkia vielä kertaakaan, eikä tuon ikäisen tarvitsekaan mun mielestä syödä karkkia säännöllisesti, mutta pääsiäinen saa luvan olla erikoistapaus :)

Asiasta toiseen, Milo on alkanut kävelemään muuten jo aika pitkiä matkoja! Muutama viikko takaperin kirjoitin kuukausikatsauksen yhteydessä, että Miloa ei tunnu kävely vielä pahemmin kiinnostavan ja askeleita otetaan vain muutamia silloin tällöin. Kuluneen viikon aikana kävely on parantunut huimasti ja voisinpa jo melkein väittää, että kotona Milo kävelee enemmän, kuin konttaa. Useamman metrin matkat taittuu jo hyvinkin ketterästi, välillä tosin pyllähdetään, mutta se ei tunnu haittaavan. Milo kävelee jo monen monta askelta, saattaa ottaa vähän tukea jostain ja sitten kävely taas jatkuu. Aiemmin Milo ei oo myöskään itse lähtenyt suoraan lattialta kävelemään, vaan aina on tarvittu tuki, jota vasten on voinut seisoa ja sitten siitä on lähdetty eteenpäin. Toissapäivänä Milo taisi ensimmäisen kerran nousta konttausasennosta kyykkyyn, sitten seisomaan ja lähti siitä kävelemään. Tasapaino on vielä vähän hakusessa, mutta hurjasti sekin on kehittynyt ja pieni huojuminen ei tarkoita enää automaattisesti pyllähtämistä! Ulkona jäbä ei vielä suostu kävelemään, kengät tuntuvat vissiin sen verran kummallisilta jaloissa. Käsistä kiinni pitäessä Milo kävelee kyllä pieniä matkoja, mutta useimmiten heittäytyy ihan spagetiksi ja haluaa vain kontata. No, eipä tässä mikään kiire vielä ole. Kävely sisällä on välillä aika hurjan näköistä, kun vauhti vaan kiihtyy kiihtymistään ja toisinaan kävely on melkein jo juoksua. Huh! Vauhtia ja vaaratilanteita, onneksi pahemmilta kolhuilta ollaan vielä säästytty.

P.S. Pakko kertoa pieni loppukevennys. Mehän aloitettiin Milon kanssa pottatreenit tuossa ehkä viikko sitten aktiivisesti, vaikka aiemminkin potalla on käyty toisinaan istumassa. Eilen pottaan saatiin ensimmäiset pissit ja kymmenen sekuntia myöhemmin Milo kippasi potan kanssa nurin ja potan sisältö oli tietysti ympäri vessaa. Noh, nää on näitä äitiyden iloja ja huippuhetkiä ;)

↧

Liian ihania lastenvaatteita

April 11, 2014, 6:36 am

≫ Next: Sehän kävelee!

≪ Previous: Pääsiäisjuttuja ja pienen miehen huimia harppauksia

Kävin tuossa läpi maaliskuun kuvia ja huomasin, että aika monet ostokset on jääneet esittelemättä blogissa. Vaikka täällä ei olekaan näkynyt lastenvaatteita hetkeen, niin se ei ole suinkaan tarkoittanut sitä, ettenkö olisi shoppaillut - en vain ole muistanut esitellä ostoksiani ;) Korjataanpa siis tämä asia ja laitetaan esittelyyn useampi ihanuus, joita olen tässä lähiaikoina hamstrannut! Itse asiassa vaatteita oli niin iso kasa, että taidan julkaista kaksi postausta, joista toinen tulee tässä lähipäivinä.

Kaikki postauksessa esitellyt vaatteet ovat Lindexiltä, kun tein sinne täsmäiskun juuri sopivasti löytääkseni kasan ihania vaatteita alerekistä. Onneksi sain juuri myytyä lasten entisiä vaatteita pois, jotta on tilaa taas uusille. Pidemmittä puheitta, isketäänpäs kiinni ostossaaliiseen!

Tismalleen samanlaiset mustat farkkuleggarit Islalla onkin jo koossa 92cm ja nyt kun löysin nuo alennuksesta koossa 104cm, en voinut vastustaa kiusausta. Tykkään mallista ja yksityiskohdista, vinkkinä voisin sanoa että nämä on aika naftia mitoitusta ja lahkeiden suut on tosi kapeat. Milolle löysin ihanat farkut koossa 86cm, siinä koossa meillä ei housuja ollutkaan kuin muutamat ennestään.

Vasemman puoleiset farkut ovat saman malliset, kuin yllä esitellyt siniset, väri vain on eri. Nämäkin on kokoa 86cm ja menee Milolle jo nyt, vyötärö vaan on vielä aika reilu. Mustat farkut on kokoa 92cm ja siellä ne kaapissa odottelee, että jäbä vielä vähän kasvaa. Isojen poikien puolelta löytyy niin ihania vaatteita!

Paita on kaapin perällä odottelemassa, sillä mun oli vaan pakko saada se, vaikka koko olikin 98cm. Jos Milo jatkaa hurjaa kasvutahtiaan, ei mene kauaakaan, kun paita on sopiva. Kyynärpäissä on yksityiskohtana paikat ja onhan toi nyt muutenkin aika kiva! Toppahousut on kokoa 92cm, joten menevät jommalle kummalle lapsista ensi talvena. Me saadaan itse asiassa muksujen serkulta tässä pian tismalleen samanlaiset ja saman kokoiset toppahousut, mutta onpahan sitten vaihtohousut ja eihän sitä tiedä, jos kumpikin käyttää ensi talvena samaa kokoa. Toppahousuille jäi hintaa muistaakseni noin 7 euroa, joten ei paha.

Kurarukkaset löytyi myös molemmille, Milolla kun sellaisia ei ennestään ollut ja Islalla edelliset alkoivat käymään pieniksi. Näissä on fleecevuori sisällä, joten kuluneen muutaman viikon aikana nämä on olleet kyllä parhaat hanskat muutamaan plusasteeseen. Satuin Lindexiin juuri sopivasti, kun tiettyjä ulkoiluvaatteita oli varustettu -50%-alelapulla ja näillekään ei jäänyt hintaa, kuin vajaa viisi euroa parilta.

Mun oli tarkoitus käydä Lindexillä vain ihan pikaisesti katsomassa, josko lapsille löytyisi jotain kivaa. Suureksi ihmetyksekseni alerekissä oli jäljellä vaikka mitä ihanuuksia, sekä ihan tarpeellisiakin juttuja, kuten nuo kurarukkaset ja toppahousut. Kuvista puuttuu vielä kahdet kurahousut, jotka nekin olivat puoleen hintaan. Osa näistä vaatteista oli tosiaan -50%, osa -70%, joten kaikkineen kauppaan meni noin vähän yli 80 euroa, kun vaatteiden ovh. olisi ollut melkein kaksisataa! Taputan itseäni olkapäälle ja kiittelen siitä, että onnistun yleensä tekemään aika hyviä alelöytöjä ;)

Onko muut tehneet hyviä alelöytöjä viime aikona vai satutteko paikalle

juuri silloin, kun rekistä on viety parhaat päältä?

↧

Sehän kävelee!

April 12, 2014, 2:43 am

≫ Next: Liian ihania lastenvaatteita osa 2

≪ Previous: Liian ihania lastenvaatteita

Mun oli ihan pakko kuvata teille video meidän pienen miehen kävelystä, joka on kuluneen viikon aikana kehittynyt ihan huikeasti! Aiemmin Milo otti vain muutamia askeleita, mutta nyt saatetaan kävellä jo monen monta metriä kaatumatta ja toisinaan meno on aika pelottavan näköistä, kun vauhti kiihtyy jo melkein juoksuksi asti. Isla otti ensiaskeleet 10 kuukauden ikäisenä, Milo 9,5 kuukauden iässä. Isla alkoi kävelemään enemmän 11 kuukauden iässä ja Milo nyt 10,5 kuukauden iässä, joten pikkuveli on siskoaan muutaman viikon edellä. Toisaalta ihan ymmärrettävää, kun isosiskon perään on niin hirmuinen kiire!

Meidän perheessä kaikki on lähteneet aikaisin kävelemään, mutta toisaalta Isla ei esimerkiksi puhu vielä niin paljon, kuin monet saman ikäiset, vaikka aika paljon höpöttääkin. Milollakaan ei ole vielä yhtään sanaa, mutta omaa höpötystä tulee kyllä paljon ja tuskin menee pitkään, että se ensimmäinen sana sieltä tulee :)

Minkä ikäisenä teillä on otettu ensiaskeleet?

Entäs missä vaiheessa on alettu kävelemään useamman metrin matkoja?

↧

Liian ihania lastenvaatteita osa 2

April 14, 2014, 12:24 am

≫ Next: Kuvafiilistelyä: Minä ja Miika

≪ Previous: Sehän kävelee!

Kuten muutama päivä takaperin lupailinkin, nyt olisi vuorossa toinen setti uusia lastenvaatteita. Edellisessä postauksessa suurin osa vaatteista oli Milolle, joten korjataanpas tilanne ja esitellään vaatteita, jotka on pääosin Islalle. Jos viimeksi kaikki oli Lindexiltä, niin nyt melkein kaikki onkin sitten H&M:ltä :D Mä suosin paljon näiden isojen ketjujen vaatteita, sillä ainakin meidän käytössä ne on kestäneet ihan hyvin ja hinnat on varsin lompakkoystävällisiä. Mä myönnän nipistäväni omista menoista, jotta voin ostaa lapsille vaatteita, mutta niin paljoa ei ole vara nipistää, että voisin ostaa koko ajan kalliita merkkivaatteita. Ja miksi tarvitsisikaan, jos tykkään KappAhlin, H&M:n ja Lindexin vaatteista? Mä en oikeasti ymmärrä sitä älytöntä merkkihypetystä, joka tuntuu tulevan esille aika monessa blogissa. Toisaalta, mulle on aivan sama mitä muut ostaa, se ei vaikuta juurikaan mun omiin ostopäätöksiin :)

Syötävän suloiset kumpparit löytyi Skopunktenista ja oli muuten ensimmäinen kerta, kun sieltä jotain ostin. Oltiin Islan kanssa kahdestaan shoppailemassa ja kysyin, että olisiko nää kivat. Likka katsoi hetken kumppareita ja pyöritti sitten päätään kieltävästi. Ostin ne kuitenkin ja illalla Isla ei halunnut ottaa niitä millään jalasta, taisi siis olla mieluisat! Mekko on mun mielestä superihana ja se taisi kustantaa vajaan viisi euroa, ihan normaalihintaisena siis. Noita oli aika monessa kuosissa ja mun on ehkä pakko käydä ostamassa toinenkin, sillä tollainen on aika ihanteellinen kuumille kesäkeleille, niitä odotellessa ;)

Paidan sävy taittaa kuvassa violettiin huonon valaistuksen takia, mutta on kuitenkin tummansininen. Mun mielestä kaunis peruspaita, onpahan vähän vaihtelua niihin yksivärisiin, pilkullisiin ja raidallisiin trikoopaitoihin, joita Islaltakin löytyy vino pino (aivan niin kuin multakin...). Housut on H&M:n lasten urheilupuolelta, ovat siis teknistä materiaalia. Nuokin caprit ostin kesää silmällä pitäen, kesä tule jo!

Ihana, ihana mekko - tarvitseeko muuta sanoa? No oikeastaan mä en ole vielä edes sovittanut sitä Islalle, mutta ainakin tuossa roikkuessaan se näyttää mun mielestä tosi kivalta! Olen viime aikoina vasta hoksannut, että ostan lapsille tosi paljon tummansinisiä vaatteita ja mun mielestä se sopii älyttömän hyvin molemmille, ehkäpä tämäkin mekko vetosi muhun tummansinisillä raidoillaan. Paita on mun mielestä tosi nätti ja pitsinen yläosa tekee muuten niin tavallisesta paidasta hieman erikoisen.

Kengät löytyi alennuksesta, viimeinen pari oli just sopivan kokoinen Islalle. Näillä kehtaa rymytä ulkona ja oikeastaan sitä varten ne on ostettukin, eipähän tarvitse hienompia kenkiä liata. Joidenkin mielestä nää on varmasti överit, mutta mun mielestä tän malliset tennarit sopii Islalle tosi hyvin ja kuosikin on aika kiva!

Tunika löytyi myös alennuksesta ja kustansi seitsemän euroa, ei siis kallis. Kooltaan tämä on 98/104cm, ellen ihan väärin muista ja hihat on vielä jonkun verran reilut. Käyttöön se on kuitenkin jo päässyt, ainahan niitä hihoja voi kääriä ja Isla tykkää itsekin tästä tosi paljon!

Viimeisenä esittelyyn pääsee H&M:n "isojen poikien" (92cm-->) puolelta ostettu fleecetakki, joka maksoi muistaakseni seitsemän euroa. Vaikka onkin kooltaan 92cm, niin on ehkä vähän nafti, koska menee Milolle jo nyt ja oikeastaan vain hihat on vähän reilut. Mun mielestä tää on ehkä vähän pienempi, kuin ysikakkonen ja malliltaan aika kapea. On vähän paksumpaa fleeceä, eikä sellaista niin kuin ne H&M:n normaalit fleecetakit.

Nyt on vihdoinkin esitelty kaikki ostokset, jotka eivät ole syystä tai toisesta päätyneet blogiin. Itse asiassa mä luulin jo postanneeni nämä ja jouduin useamman kerran selaamaan muutaman viikon takaisia postauksia, että enkö tosiaan ole esitellyt näitä. Mun muisti on nykyään tosi kehno ja joudun laittamaan melkein kaikesta muistutuksia, jotten unohtelisi asioita. Vetoan siihen, että joudun muistamaan nykyään neljän ihmisen asiat, kun joskus jouduin huolehtimaan vain omista asioistani. Äitiys syövyttää viimeisetkin muistisolut?

Mitäpäs mieltä olitte vaatteista? :)

↧

Kuvafiilistelyä: Minä ja Miika

April 15, 2014, 3:47 am

≫ Next: Kun tumpelo askartelee

≪ Previous: Liian ihania lastenvaatteita osa 2

Selasin viime viikolla monen monta tuntia vanhoja kuvia, joita multa löytyy ulkoisen kovalevyn uumenista ja tuolloin kyselinkin teiltä, että haluaisitteko tekin nähdä joitakin kuvia. Monen monta myönteistä kommenttia tuli sieltä suunnalta, joten aloin kahlaamaan läpi tuhottoman paljon kuvia huomatakseni, että minusta ja Miikasta on yhteiskuvia vieläkin vähemmän, kuin muistelin. Tähän postaukseen ei löytynyt kovin montaa yhteiskuvaa, kun en halunnut julkaista samoja, jotka näkyvät jo täällä. Kolme yhteiskuvaa on aika säälittävän vähän, mutta sen vastapainoksi kaivoin vanhoja kuvia sekä itsestäni, että myös Miikasta. Jonkun verran vanhoja kuvia minusta löytyy myös tästä toivepostauksesta.

Jännää, miten näin vuosienkin jälkeen muistaa kuvien avulla esimerkiksi sen, missä ja milloin jokin tietty kuva on otettu. Kuvia katsellessa laitoin myös pakostikin merkille sen, että hiustyylikin on näemmä vaihdellut aika moneen kertaan ja on ollut niin blodia, ruskeaa kuin mustaakin, pituuttakin aika lyhyestä pitkään. Mä en vaan viihdy yleensä tietyssä hiustyylissä kovinkaan pitkään, kunnes haluan taas jotain muutosta :D

Ajattelin fiilistellä vielä vähän raskausajan mahakuvia, sekä Islaa ja Miloa kuvafiilistely-postauksien muodossa, joten jatkoa on luvassa, kunhan ehdin käymään kuvia läpi! :)

↧

Kun tumpelo askartelee

April 16, 2014, 3:27 am

≫ Next: Rakkaimmat korussa

≪ Previous: Kuvafiilistelyä: Minä ja Miika

Olen joskus saattanut mainita, että mulla on peukalo keskellä kämmentä, mitä askarteluun tulee. Askartelun suhteen peukalo on yhtä keskellä kämmentä, kuin kukkien hoitamisessa, leipomisessa ja käsitöistä nyt ei tarvitse edes mainita. Askartelu on kyllä ihan kivaa, kunhan homma on tarpeeksi helppo ja joku muu saisi mieluiten siivota ne jäljet. Sama ongelma kuin leipomisessa, sotkua tulee ihan liikaa.

Toissapäivänä mä halusin kuitenkin ylittää itseni, sillä eilen oli ihanan Sinin synttärit ja ostettu kortti tuntui vähän kliseiseltä. Vaikka askartelu ei olekaan lähellä sydäntä, niin multa löytyy silti kasa erilaisia kartonkeja ja muita tarvikkeita, sillä niitä on tullut joskus hamstrattua ajatuksella "sitten kun mä innostun askartelemaan". Tuota päivää ei oo vielä tullut, mutta onpahan ne tarvikkeet ainakin valmiina oottelemassa!

Olisin halunnut kortin väriksi räikeän pinkin, mutta koska tiesin Sinin rakastavan keltaista, tein kompromissin itseni kanssa ja ajattelin synttärisankarin mieltymyksiä. Värin valittuani sain heti idean yksinkertaisesta kortista, mutta toteutus ei ollutkaan sitten aivan niin yksinkertainen. Yksi syy, miksi en tykkää askarrella on myös se, että oon aivan liian pikkutarkka ja en edes viiti sanoa, että paljonko tuhlasin tuohon korttiin aikaa. Perhosen piirsin ensin paperille, korjailin sitä tuhanteen kertaan ja sitten leikkasin. Sen jälkeen piirsin paperia apuna käyttäen perhosen kartongille ja taas leikkasin ärräpäitä päästellen. Ei tullut nimittäin mieleen, että tollainen pikkutarkka leikkaaminen ei oo maailman helpoin homma isoilla Fiskarsin saksilla. Noh, kyllähän siitä perhosen näkönen tuli, vaikkakin aikaa kului ihan tuhottomasti.

Lopputulokseen oon tyytyväinen ja varsinkin, kun aattelee etten oo tehnyt kortteja ties miten pitkään aikaan. Milon ristiäisiin tein kutsut, mutta korttipohjat oli valmiita ja liimailin niihin vaan tarroja, joten sitä ei ehkä lasketa :D Nyt mä jätän taas kartongit hetkeksi rauhaan ja hautaan askartelutarvikkeet kaapin perukoille!

Löytyykö joukosta askarteluihmisiä? Nauttiiko joku siitä oikeasti? :D

↧

Rakkaimmat korussa

April 17, 2014, 1:24 am

≫ Next: Päivä kuvina osa 3

≪ Previous: Kun tumpelo askartelee

Mä olen aika fiiliksissä nyt, kun tilaamani koru vihdoinkin saapui monen viikon odottelun jälkeen! Maaliskuussa huomasin Grouponilla tarjouksen hopeakaulakorusta omilla kaiverruksilla, mutta epäonnekseni myöhästyin ja diili oli myyty jo loppuun. Masennuin. Muutamaa päivää myöhemmin huomasin, että samasta korusta oli tullut uusi diili ilmeisesti kovan kysynnän vuoksi ja sain tilattua korun juuri ennen diilin loppumista. Se on siro, se on hopeaa ja tarpeeksi pieni arkikäyttöön - juuri sopiva tällaiselle, joka ei koruja osaa arkena pitää. Hopea värinä miellyttää mua huomattavasti enemmän, kuin kulta. Valkokulta on sitten asia erikseen, mutta keltakullasta en tykkää, en ole ikinä tykännyt. Tai no tykkään mä vähän, esimerkiksi takin tai laukun yksityiskohtiin kulta sopii hyvin, mutta ainakaan vielä tähän päivään mennessä en ole keltakultaisia koruja oppinut pitämään. Ehkä mä sitten, kun aikuistun ;)

Mulla on tässä vuosien varrella ollut useampi koru, joita olen pitänyt lähes koko ajan kaulassa, mutta osa on hukkunut jonnekin ja osa ei vain tunnu enää sopivilta itselleni. Ehkä juuri sen takia mulla ei ole pitkään aikaan kaulakorua ollut muuta kuin vähän juhlallisemmissa tilaisuuksissa, enkä enää oikein osannutkaan kulkea koru kaulassa. Yksi syy koruista luopumiseen on ollut myös se, että meillä on kaksi rakasta riiviötä, jotka eivät voi pitää näppejään irti koruista. Islan on jo sen verran iso tyttö, että osaa katsoa ja ihastella korua nätisti, Milosta ei tosin voi sanoa vielä samaa...

Halusin koruun ehdottomasti rakkaimpien nimet, onhan ne mun elämän tärkeimpiä ihmisiä ja haluan heidän kulkevan koko ajan mun matkassa, minne ikinä menenkään. Kaulakoru on kooltaan aika pieni ja sen ansiosta kolme kaiverrettua nimeä korussa ei näytä hölmöltä, toisin kuin isomman korun kanssa.

Mä olen vaan niin rakastunut <3

P.S. Jos muistan, niin yritän tämän päivän ajan kuvata materiaalia taas päivä kuvina-postaukseen! Aiemmat on kuvattu puhelimella, tänään ajattelin panostaa ja raahata kameraa mukanani koko päivän. Saas nähdä, miten onnistun, sillä yleensä unohdan kameran olemassaolon jossain vaiheessa päivää ;)

↧

Päivä kuvina osa 3

April 18, 2014, 3:26 am

≫ Next: Mansikka-valkosuklaacupcake

≪ Previous: Rakkaimmat korussa

Kun sanoin Miikalle, että meinasin tehdä pitkästä aikaa päivä kuvina-postauksen, niin ensimmäinen kommentti taisi olla, että "TAAS?". En mä näitä nyt ihan jatkuvasti ole tekemässä, kun blogi on ollut pian kaksi vuotta pystyssä ja vuorossa on kolmas päivä kuvina-postaus, se on aika pieni prosentti yli 500 postauksesta ;) Mikäli kiinnostaa käydä kurkkaamassa, niin ensimmäinen postaus on täällä ja se on tehty reilu puolitoista vuotta sitten. Toinen päivä kuvina-postaus löytyy täältä ja siitäkin on vierähtänyt aikaa jo puolisen vuotta. Kuvia on taas hirmuinen kasa, mutta yritän jättää turhan pitkät jaarittelut väliin, jottei postaus venyisi kilometrin mittaiseksi.

06.30. Herätys, Milo karjuu pahantuulisena ja Islakin herää samalla. Yritän saada muksut vielä unille, mutta turhaan ja noustaankin ennen seiskaa ylös. Alan tekemään puurot ja sillä aikaa pikkuvintiöt kylvävät tuhoa ympärilleen parhaansa mukaan levittämällä heti kaikki lelut.

07.50. Olen saanut itseni suurinpiirtein ihmisen näköiseksi, meikkaaminen on hoidettu ja päiväkin on lähtenyt kohtalaisesti käyntiin, kun saa ison kupillisen teetä. Muksut alkavat syömään vaille kahdeksan aamupuuroa ja Milo ei ole asiasta erityisen mielissään, liian aikainen herätys alkaa kiukuttamaan ja jäbä näyttää siltä, että olisi valmis unille vaikka heti.

08.45. Ollaan ulkona koko konkkaronkka, koska ollaan sovittu mun äidin kanssa treffit läheiseen puistoon. Matkalla käydään koukkaamassa toisen puiston kautta, jonne meidän hiekkalelut jäi edellisenä päivänä - onneksi ne ovat vielä siellä. Ulos lähtiessä Milo on tolkuttoman väsynyt, mutta virkistyy ulkona ja jaksaa kiikkua pitkät pätkät. Tällä kertaa Milo suostuu myös kävelemään vähän ulkona, sitä ei ole aiemmin tapahtunut. Isla touhuaa innoissaan ja viilettää menemään ympäri puistoa varastellen samalla koko ajan muiden lasten hiekkaleluja.

09.50.Äiti tuo Milon kiikusta rattaisiin, kun pieni mies alkaa taas olemaan väsyneen oloinen. Keikuttelen rattaita ja minuutin päästä väsynyt ulkoilija ummistaa silmänsä ja nukahtaa.

10.05. Lähdetään kotiin päin, äiti tulee saattamaan meidän kotipihaan ja Isla haluaa istua mummon rattaissa. Milo herää juuri pihaan tullessa ja on kiukkuinen kuin ampiainen. Onneksi poika on hyvällä tuulella sen jälkeen, kunhan on herännyt kunnolla.

10.20. Vaatteet on riisuttu ja käydään herättämässä Miika. Isla on joka kerta innoissaan iskän herättämisestä ja likka kiskoo aina isiltä peiton pois päältä ja alkaa kutittelemaan. Kun Miika on saatu hereille, muksut leikkii aika nätisti kahdestaan ja pian mä alan valmistelemaan ruokia pöytään.

10.50. Miika ottaa syöttövastuun ja mä siirryn koneelle kirjoittamaan postauksen kaulakorusta, sekä valmistelemaan tätä postausta. Teen muutaman kollaasin, luen parit blogit ja tsekkaan uutiset. Samaan aikaan lapset touhuavat keskenään syötyään ja juuri ennen päiväunia Miika lukee Islalle kirjaa, kun neiti pyytää lukemaan.

12.00. Muksut päiväunille ja sillä aikaa, kun Miika jää vahtimaan muksujen unta, mä lähden käymään Sinin luona kahvilla. Unohdan tietenkin kameran kotiin, joten tältä ajalta ei ole kuvia. Sinin luota jatkan matkaani Marin luokse kahville vaihtamaan kuulumisia. Isla nukkuu melkein kaksi tuntia ja Milo vielä parikymmentä minuuttia pidempään.

16.00. Kotiudun Marin luota ja vaihdetaan Miikan kanssa vahtivuoroa. Miika käy suihkussa, syö ja lähtee töihin. Lapset tappelee ja kiusaa toisiaan, mä yritän toimia erotuomarina ja samalla siistiä vähän kotia, sekä tiskata.

17.00. Päivällinen. Isla syö kasvissosekeittoa hyvällä ruokahalulla ja ei aikaakaan, kun kippo on jo tyhjä. Milo syö keittoa ihan niin kuin ei olisi ruokaa ennen nähnytkään, Milo nyt tosin syö vaikka pikkukiviä...

17.25. Kummatkin muksut katsovat Pikkukakkosta. Isla on kuin liimautunut sohvalle ja tuijottaa telkkaria herkeämättä, Milo seilaa huoneesta toiseen ja käy välillä tuijottamassa telkkaria minuutin tai kaksi. Tiskaan, siistin paikkoja ja menen Islan kanssa katsomaan telkkaria. Kiellän Miloa sadannen kerran koskemasta telkkariin tai kynttilänjalkoihin, pupun häkkiäkään ei saa hakata.

18.30. Buu Klubben loppuu ja telkkari laitetaan kiinni. Lämmitän puurot ja vien ne parvekkeelle jäähtymään. Isla kaataa kaikki legot lattialle ja haluaa minut rakentamaan kanssaan. Rakennellaan Islan kanssa legoilla ja samaan aikaan Milo tuhoaa rakennelmia. Toimin erotuomarina, kun Isla suuttuu Milolle ja tönii poikaa jatkuvasti nurin tai kiljuu turhautumistaan. Legoleikit kestävät jonkun aikaa, kunnes kumpikin alkaa touhuamaan muuta.

19.10. Laitan puurot pöytään ja pyydän lapset syömään. Milo ilmestyy paikalle kuin tyhjästä, Isla vaan pyörittelee päätään ja juoksee karkuun. Nykyään syöminen on Islan mielestä tyhmää ja ruokailuhetket venähtää toisinaan pitkiksikin, kun likka kieltäytyy syömästä ja ei muka osaa. Joudun kantamaan Islan pöytään ja hetken lautasta tuijotettuaan se alkaa tyhjenemään. Milo syö taas hirmuisella kiireellä ja on ennen Islaa valmis. Pesen Milon hampaat ja sen jälkeen jäbä jää ihmettelemään Islan syömistä, kun laitan pyykit pyörimään.

19.35. Islakin saa syötyä puuron loppuun ja sen jälkeen onkin hampaiden pesun ja muiden iltatoimien aika. Kun yökkärit on saatu päälle, aletaan keräämään leluja. Isla on tosi laiska keräämään leluja ja unohtuu usein tekemään jotain ihan muuta. Istun Milo sylissä lattialla ja neuvon Islaa, likka kerääkin tällä kertaa hienosti kaikki lelut itse! Luen Islalle vielä pienen hetken kirjaa, sillä aikaa Milo tyhjentää kasan kirjoja lattialle ja keksii muuta jäynää, pientä miestä kun ei vielä lukeminen kiinnosta.

20.00. Kummatkin lapset on sängyssä, toivotan hyvät yöt ja laitan sälekaihtimet kiinni. Isla haluaa ekstrahalin ja pusun, sitten likka toivottaa mulle öitä ja jää pupu kainalossaan sänkyyn. Jään istumaan olkkariin sohvan käsinojalle, sillä tiedän Islan nousevan sängystä. Menee pari minuuttia ja Isla on kähveltämässä Milon pupua pinnasängystä. Käsken likan takaisin sänkyyn ja laitan oven uudestaan kiinni (raolleen). Toistan saman varmaan parikymmentä kertaa. Puolen tunnin jälkeen likka alkaa näyttämään rauhoittumisen merkkejä ja menen tiskaamaan. Pian Isla seisoo mun vieressä ja palautan neidin jälleen sänkyyn. Tätä tapahtuu vielä jokusen kerran, kunnes vihdoin yhdeksän aikaan tyttö jää sänkyyn ja nukahtaa. Milo on nukahtanut jo reilusti aikaisemmin.

21.00. --> Omaa aikaa <3

Sellainen oli meidän päivä! Ilta tuntui aika katastrofaaliselta, sillä Isla kiukutteli koko ajan ja joka ikisestä asiasta, mutta minkäs sitä uhmalle mahtaa... Mitäs te tykkäätte tällaisista postauksista, jaksaako näitä lukea?

Ihanaa pääsiäistä kaikille tasapuolisesti! Muistakaahan syödä suklaaähkyt ;) Me lähdetään ihan näillä hetkillä mökille ja tullaan vasta maanantaina takaisin. Yritän ehtiä myös mökiltä päivittelemään jotain!

↧

Mansikka-valkosuklaacupcake

April 19, 2014, 5:26 am

≫ Next: Suklaaähky, onneksi pääsiäinen on ohi!

≪ Previous: Päivä kuvina osa 3

Vastahan mä ehdin sanomaan, kuinka toistaitoinen olen leipomisen suhteen ja sitten ollaankin jo esittelemässä leipomuksia. No mutta jos kerrankin on onnistunut, niin kai sitä vähän saa hehkuttaa? ;)

Olen useampaan kertaan manaillut, että leipomis- ja ruuanlaittotaidot ei mulle geeniperimässä kulkeutuneet ja useimmiten jätänkin varsinkin jälkimmäisen mieluummin sellaisille, jotka sen homman osaa. Kyllä multa luonnistuu perusmuffinssit, mokkapalat ja jopa omenapiirakka (äidin ohjeella ei voi epäonnistua!), mutta sen vaativampiin hommiin en yleensä ryhdy ja muutenkin leivon äärimmäisen harvoin.

Nyt kun olen hetken masistellut tätä toistaitoisuuttani, voisin ehkä vähän kertoa mun yhtäkkisestä leipomisinnostuksestani ja muutamasta muuttujasta, sillä eihän mikään mene ikinä niin kuin Strömsössä! Tiistaina sain päähäni, että haluan ehdottomasti leipoa jotain mukaani, kun olin iltapäivästä menossa Sinin luokse synttärikahville. Cupcaket on nättejä, joten loistava idea, mutta ei ehkä niin loistavaa alkaa testaamaan uutta reseptiä, kun olisi pakko onnistua ja aikaakaan ei ole tuntia enempää. Koska olen jääräpää, halusin kokeilla ja mikäli kuppikakut olisivat epäonnistuneet, olisin luikkinut kahville häntä koipien välissä kera pelkän kortin ja jättänyt tietysti kertomatta säälittävästä leipomisyrityksestä.

Kun muksut meni päiväunille, niin tein pikaisesti kauppalistan tarvittavista aineksista ja kurvasin Prisman pihaan. Listassa olevien aineksien lisäksi mukaan tarttui muffinssipelti, sitä kun tuntuu vähän jokainen ylistävän. Kotiin päästyäni tajusin, että jossain mielenhäiriössä olin unohtanut osan tarvittavista aineksista (valkosuklaa-limetuorejuusto ja maustamaton rahka), eikä niitä listassakaan lukenut. Aikaa ei tosiaan ollut uuteen kauppareissuun, joten päädyin kävelemään tuohon tien toiselle puolelle Siwaan vain todetakseni, että valikoimat ei oo ehkä leipomiseen kaikista parhaimmat. Noh, mukaan tarttui vaniljatuorejuustoa ja mansikkarahkaa, kai niistä jotain saisi sovellettua ja edelleenkin voisin jättää kertomatta niistä säälittävistä muffinsseista kenellekään :D Tein pikaisesti muffinssitaikinan ja senkin kanssa jouduin vähän soveltamaan, kun ohjeen mukaan tehtynä siitä tuli kuin sementtiä. Tässä vaiheessa näytti vielä hyvältä ja eipä mennyt aikaakaan, kun muffinssit oli uunissa ja kävin kuorrutteen kimppuun. Mähän en ole ikinä pursotinta käyttänyt, vaikka sellaisenkin omistan ja vähän jännäsin, mitä hommasta tulee. Kuorrutteen ohje tuli omasta päästä, koska kuten kerroin, ei Siwasta löytynyt tarvitsemiani aineksia, joten jälleen sovellettiin. Kuorrute jäi vähän löysäksi ja pelkäsin, että se lässähtää heti pursottamisen jälkeen, mutta onneksi niin ei käynyt. Cupcaket valmistuivat juuri ajoissa ja lopputulos ei ollut yhtään hullumpi!

Leipomishetkessä olisi ollut kyllä aineksia katastrofiinkin, sen verran monessa asiassa joutui soveltamaan ja ei tosiaan oo ehkä ihan paras idea kokeilla uutta reseptiä kiireessä. Cupcaket olivat kuitenkin hyviä ja ensi kerralla tietää tehdä pari asiaa eri tavalla, jotta niistä tulisi vielä vähän parempia. Mä olen suunnitellut tekeväni lasten synttärikemuihin kuppikakkuja, mutta pitänee vielä vähän harjoitella ennen h-hetkeä, jotta niistä tulisi sitten varmasti mieluisia. Pakko muuten vielä vähän hehkuttaa tuota muffinssipeltiä! Mä olen aina aiemmin tehnyt muffinssit paperivuokiin ja tuo pelti on kyllä ainakin tuhat kertaa parempi.

Synttärisankarille maistui kuppikakut ja neljä kotiin jäänyttäkin hävisi parempiin suihin. Onneksi taikina ei ollut kovin iso, sillä nuo oli kyllä niin makeita, etten edes minä pystynyt syömään yhtä enempää!

Uusi aluevaltaus tehty, ehkä käyn seuraavaksi juustokakun kimppuun ja yritän hoitaa sen homman vähän vähemmän kiireessä ;) Onko muut leiponeet kuppikakkuja?

↧