Kävin sivistämässä itseäni äidin kanssa keskiviikkona, kun kävimme Kuopion Musiikkikeskuksella kuuntelemassa Johanna Kurkelan keikan ja en voi sanoo, kun että WAU. Mä olen musiikin suhteen kutakuinkin kaikkiruokainen, mutta enimmäkseen kuuntelen raskaampaa musiikkia. Johanna Kurkelasta olen kuitenkin tykännyt jo pidemmän aikaa, sillä naisella vaan on ihan uskomaton ääni. Nyt kun sen kuuli livenä, niin alkoipa tuntua levyltä kuunnellut biisit aika laimeilta. On se tunnelma vaan niin erilainen livenä!
On todella ihailtavaa, kun laulajalla on niin kaunis ja hyvä ääni ja ennen kaikkea, laulaminen näyttää niin vaivattomalta. Kunpa itse pystyisi laulamaan noin, "kunhan tästä nyt vähän luikautan". Niin kauan, kun en tolle tasolle yllä, tyydyn kuuntelemaan ja olemaan kateellinen :D
Vaikka Johanna Kurkela onkin loistava, niin olivat myös soittajatkin! Bändissä oli neljä soittajaa, mutta soittimia oli paljon enemmän. Yksi soitti pianoa ja koskettimia, toinen erilaisia rumpuja/ruukkua/putkea, kolmas selloa ja bassoa ja neljäs jonkinlaista huilua, haitaria ja kitaraa. Rumpalilla ei ollut perinteistä rumpusettiä, vaikka siinä olikin joitakin elementtejä myös siitä (haitsu, virveli, bassorumpu ym.). Sen lisäksi rumpalilla oli kokoelma erilaisia rumpuja bongorummuista lähtien, suurinta osaa niistä rummuista en ollut ikinä edes nähnyt. Tämän lisäksi rumpali soitti ilmeisesti jonkinlaista muoviputkea, joka oli pituudeltaan abouttiarallaa 3 metriä ja toiseen päähän oli vissiin kytketty mikki. Ihan niin kuin tässä ei ois ollu jo tarpeeksi, soitti se yhessä vaiheessa ilmeisesti jonkinlaista saviruukkua ja ksylofonia/kellopeliä useammassa biisissä. Huhhuh, ei tässä voi muuta kuin kunnioittaa noiden soittajien ammattitaitoa.
Hups, naamattomia soittajia...
Nyt meneillään oleva kiertue toimii ilmeisesti promona vasta ilmestyneelle Sudenmorsian-albumille ja keikan aikana kuultiinkin kaikki biisit siltä. Sen lisäksi soitossa oli myös vanhempaa tuotantoa ja onneksi niin, mä kun tykkään Johannan vanhemmasta tuotannosta hieman enemmän :) Kun Johanna lauloi "viimeisen" biisin (kaikkihan tietää, että aina tulee kuitenkin encore), vannoin äidille että istun täällä vaikka hamaan tulevaisuuteen asti, kunnes kuulen Prinsessalle-biisin. Kun Johanna taputettiin kera muun bändin kanssa takaisin lavalle, kuultiin myös Prinsessalle ja mä olin tyytyväinen, valmis lähtemään kotiin :)
Miikalla oli menny hyvin Islan kanssa ilta sillä aikaa, kun tää äiti kävi vähän rentoutumassa :) Tällaista lisää, kiitos! Seuraavalla kerralla raahaan kyllä Miikankin mukaan (halus tai ei...) :D
Wuhuu, joskus omaakin pärstää!
P.S. Se tyyppi, joka soitti bassoa ja selloa, oli lavalla villasukissa. Totesinkin äidille, että ilmeisesti on lavalla kuin kotonaan :)
P.P.S. Pahoittelen surkeaa loistavaa kuvanlaatua...
