Olen saanut viime aikoina päivästä toiseen ihmetellä, miten tollanen vajaa ysikuinen voikaan keksiä ja oivaltaa niin paljon? Toisaalta, jos vanhempiinsa tulee, niin eipä kannata ihmetellä yhtään. Mehän ollaan oltu Miikan kanssa pentuna tosi rasittavia ja vanhemmilla on saanu olla silmät selässäkin, eikä siltikään oo harmailta hiuksilta vältytty. Meinaan nyt kaikenlaisia metkuja, mitä ollaan keksitty.
Mä en oo ilmeisesti penskana keksiny hirveesti jekkuja, toisin kuin Miika mutta oon esimerkiks syöny kaikkee mahdollista. Parempiin suihin tais kadota tukkimiehentäit, äidin tulppaanit, lahot puunkuoret ynnä muu. Puhumattakaan sitten älyttömästä himostani lakuun/salmiakkiin, joka sai mut syömään syntikan kuulokkeiden johdot, telkkarin kaukosäätimen napit (jotka leikkasin saksilla irti...) ja kaiken kruununa popsin menemään porukoiden entisen mersun peräkontin tiivisteet... Vaikka ruuan suhteen ehkä olinkin nirso, kaikki syötäväksi kelpaava ei-ruoka tuntui maistuvan senkin edestä :D Mieleen ei muistu kun pari tempausta vuosien takaa, en ehkä sittenkään ollut se hirvein ja rasittavin kakara. Kerran leikin mökillä yläkerrassa ja päätin ottaa lipastosta koko laatikon irti (ja mistähän syystä?). Laatikko jäi sitten leikkien jälkeen keskelle yläkerran lattiaa ja äiti oli pimeessä kävellyt suoraan siihen, kaatunut naama edellä patteriin ja tästä johtuen hammas lohkesi. Hups. Tuota tapahtumaa en ite muista, taisin olla sen verran pikkuinen vielä silloin. Toisen tapahtuman muistan selvästi, olisinko ollu 5-6-vuotias, kun oltiin mökillä ja äiti makas sängyn pohjalla yläkerrassa hirveen migreenin kourissa. No mitä teki Sanni? Käytti tilaisuuden hyödykseen ja kiipes pihassa kasvaneen täysikasvuisen kuusen latvaan. Mä muistan vieläkin sen ilmeen, kun äiti tuli pihalle karjumaan että alas sieltä ja vähän äkkiä :D
Miika taas on ollut hieman mahdottomampi tapaus, pieni poika täynnä virtaa ja kekseliäisyyttä. Miikan isä on työskennellyt tietokoneiden parissa, mutta työskentely kotona oli lähes mahdotonta, koska pieni poika halusi olla aina mukana. Niinpä työhuoneen ovesta otettiin kahva irti ja työskentely tapahtui iltaisin ja öisin Miikan mentyä nukkumaan. Kerran Miikan äiti oli puhunut kaverinsa kanssa puhelimessa (tämä siis ennen kännyköitä) ja tuumannut kaverilleen, että odotappa hetki, Miki on nyt sen verran hiljaa että pitänee käydä katsomassa mitä se on keksinyt. Miika oli nohevana poikana vetäissyt uunin luukun auki ja könynnyt sen päälle, jotta oli yltänyt kaatamaan hellalla olleen jauhelihakastikkeen toisessa kattilassa olleen omenahillon sekaan :D Miika on myös ottanut kunnon tsägärit pistorasiasta tunkemalla sinne vatkaimen vispilät. Kyllä oli vanhemmat ihmeissään olleet, kun Miika oli tullut tukka pystyssä sanomaan, että "paha kone, paha kone". Ihan kunnon iskun kai se oli siitä saanut. Toisin kuin nykyään, Miika oli myös pienenä ahkera laittamaan ruokaa. Legotkin taisivat käydä uunin kautta ja palautua sieltä sulaneena, kera hirveän käryn :D Miika on tehnyt niin tuhottomasti kaikkia ilkeyksiä, etten muista varmaan puoliakaan. Eiköhän nämä muutamat esimerkit kuitenkin kerro, että saatetaan olla Islan kanssa pulassa muutaman vuoden päästä, mikäli tyttö yhtään meihin (ja varsinkin isäänsä) tulee.
Innolla odotamme tulevaisuutta muutaman vuoden päästä. Isla on nimittäin jo nyt varsin kekseliäs ja tänä aamuna likka esimerkiksi hoksasi, että taaperokärrin voi parkkeerata hellan viereen ja siihen nousemalla yltää paremmin hellan nuppeihin. Sen lisäksi, että neiti yltää hellan nappeihin, oli meno kärrin päällä varsin huteraa. Ennustan, että tämä ei todellakaan ollut viimeinen kerta, kun olen tuon likan takia sydän syrjällään!
Tällaista meillä täällä, mites teidän lauantai? :)
P.S. Onko kuvat liian isoja?
P.S. Onko kuvat liian isoja?