Ohhoh, se ois niinku uus kymmenluku ja sehän tarkoittaa, että 75% raskaudesta on takana! Tosi huikeeta, että ollaan jo näinkin pitkällä ja aika on todellakin mennyt nopeasti. Islaa odottaessa kaikki olivat malttamattomia ja aika tuntui kuluvan tuhottoman hitaasti, mutta nyt raskaus on edennyt kuin huomaamatta, onhan meillä toi yks termiitti järjestämässä koko ajan ohjelmaa. Islaa odottaessa aloin näillä viikoilla olemaan jo aika kypsä odotteluun, lähinnä selkäkipujen ja vaivaavan närästyksen kanssa, mutta nyt olo on vielä vallan siedettävä. Muutamat yöunet on jääneet vähän katkonaisiksi ja lyhyiksi närästyksen takia, mutta onneks oon saanut nukuttua kuitenkin kohtuullisesti, päivällä kun lepäilyyn ei hirveästi ole aikaa. Selkä vihoittelee, mutta sen kanssa tulee ainakin toistaiseksi toimeen. Iskiaskipu vaivaa useamman kerran päivässä ja toisinaan se vie liikuntakyvyn, jolloin en pääse edes omin voimin sängystä ylös. Yleensä tollainen toimintakyvyn vievä kipu iskee maatessa, varsinkin jossain kovalla. Ehkä mä nyt siedän tätä oloa edellistä raskautta paremmin sen takia, kun tiedän ettei sille mitään voi ja että ei se enää kauheen pitkään jatku?
Ai mitkä tummat silmänaluset? Himpun verran väsymystä havaittavissa ;)
Mahan koko tuntuu jämähtäneen nyt tuohon, ainakaan itse en pahemmin kasvua huomaa. Sf-mitta kyllä kasvaa tasaisesti, mutta omaan silmään maha näyttää päivästä ja viikosta toiseen saman kokoiselta. Toisinaan maha valahtaa yhtäkkiä hirmuisen alas ja eilen illalla Miikaakin alkoi naurattamaan mahan muoto, se kun oikeasti tipahti hetkessä hurjasti alaspäin. Yleensä maha näyttää juurikin tuolta, kuin kuvissa, mutta varsinkin iltaisin se tuppaa olemaan alempana.
Raskausarvet<3 Niitä löytyy jo tässä vaiheessa enemmän kuin Islan aikaan, mahassa muutama aika iso ja pitkä, lantion kummallakin sivulla tiikeriraidat. Noi mahassa olevat tuli jo Islan aikaan, tosin ne oli silloin ihan pieniä. Nyt ne on sitten ottaneet ihteensä tuosta mahan venymisestä ja arvetkin on venyneet aika muikeisiin mittoihin. Mutta ei se mua haittaa, ei mun kropan tarvitsekaan olla täydellinen kahden lapsen jäljiltä ja kun noille arville ei oikein mitään edes mahda. Eihän ne kauniit oo, mutta ei ne kyllä mun elämääkään pilaa :)