Isla 9kk!

1kk, 2kk, 3kk, 4kk, 5kk, 6kk, 7kk, 8kk

Tänään neidillä pyörähti mittariin jo komea yhdeksän kuukauden ikä, aika menee kyllä hurjan nopeasti! Takana on jo 75% vauvavuodesta ja yksivuotiskekkereihin on aikaa tasan kolme kuukautta. Sitä ennen kuitenkin ehtii tapahtua vielä paljon asioita, joten eipä kiirehditä turhaan. Mä tiedostan koko ajan enemmän ja enemmän sen, että meidän pienestä vauvasta on tullut tomera ja osaava tyttö, niinpä yritän nauttia vielä näistä viimeisistä vauvakuukausista täysin siemauksin. Onneksi blogiin on tullut kirjoiteltua ahkerasti koko Islan vauva-aika, osa niistä muistoista ja päivämääristä kun tuppaa varmasti unohtumaan, niin onpahan paikka mistä tarkistaa ja vetistellä myöhemmin, että "Voooooi, onpa se meidän Isla ollut pieni!".

Jos edellisessä kuukausikatsauksessa ihmettelin neidin tempperamenttista luonnetta ja samankaltaisuutta itseni kanssa, voin tässä kuussa todeta huomanneeni tyttäressäni jälleen uusia luonteenpiirteitä ja tunteita. Isla on esimerkiksi selvästi oppinut osoittamaan hellyyttä ja väsymystä painamalla päätä yleensä mun päätä/mahaa/tms. vasten ja monesti likan suusta kuuluu vielä "aaaaa" tai jotain muuta vastaavaa, koska mä sanon usein "aaaaaaai", kun halaan Islaa. On ihanaa, kun omille hellyydenosoituksille alkaa tulemaan selvästi vastakaikua ja toisinaan Islakin viihtyy jo pienen hetken mun vieressä sohvalla tai sängyllä makoillen, koko ajan ei ole pakko riehua (useimmiten kylläkin). Pirun kovapäinen tyttö edelleenkin on ja tulee olemaankin varmasti aina, mutta todistettua on tullut sekin, että kyllä ne kiellotkin joskus perille menee. Nykyään Isla jättää jo muutamat kielletyt asiat lähes kokonaan rauhaan, mikä on mulle suuri helpotus, kun ei ihan koko aikaa tarvitse olla jankkaamassa eitä. Ennen esimerkiksi eteisestä ei päästy käytävää pitkin olkkariin pysähtymättä joka kerta repimään rahin päällä olevasta korista lehtiä alas. Nyt rahin ja lehtikorin ohi päästään useimmiten ongelmitta, tällä viikolla olen joutunut nostamaan Islan vain pari kertaa pois kyseisestä paikasta entisten kymmenien kertojen sijaan. Vaikka ei-sanan jankkaaminen tuntuukin toisinaan turhauttavalta, kannattaa johdonmukainen toimiminen tässäkin asiassa ja toivon mukaan Isla osaisi myöhemmin jättää myös toisen lehtikorin, uuninluukun, johdot, läppärit ym. rauhaan :) Mä en aio missään vaiheessa nostaa kaikkea kiellettyä pois lasten ulottuvilta, sillä mun mielestä muksujen on vaan opittava, että kaikkeen ei saa koskea.

Islasta on viimeisen viikon aikana kehkeytynyt varsinainen roikkuja ja jos likka saisi päättää, en voisi tehdä mitään ilman työnjohtajan valvovaa silmää. Huomaa, että Islalla on menossa nyt selkeästi äiti-vaihe, sillä iskä on ihan tylsä ja äiti paras. Toisinaan tuo on tosi rasittavaa, kun haluaisin hetken iltaisin istua koneella rauhassa, mutta likkaa kiinnostaa enemmän mun jalassa ja tuolin reunassa roikkuminen, kun iskän kanssa leluilla leikkiminen. Lapsen elämä on täynnä erilaisia vaiheita, joten jospa tämäkin olisi vain yksi niistä ja ohimenevää. Onhan se tietysti ihanaa, että huomaan lapsen kiintyneen muhun, mutta ihanaa on myös saada välillä hengähtää lapsen hoidosta ja lueskella esimerkiksi blogeja ihan rauhassa ilman, että joku pikkuapina kiljuu ihan korvan vieressä omia komentojaan :D

Aamut meillä alkavat yleensä puoli seiskan ja puoli kahdeksan välissä, toisinaan likka alkaa kukkumaan jo kuuden jälkeen. Päivän aikana päikkäreitä nukutaan yleensä kolmet, joiden pituudet vaihtelevat puolesta tunnista puoleentoista tuntiin. Iltaisin yöunille käydään klo 19.45-20.30, riippuu ihan viimeisimpien päikkäreiden ajankohdasta ja yöt nukutaan yleensä hyvin, mitä nyt muutaman kerran saa käydä hukkuneen tutin palauttamassa suuhun tai laskemassa Islan takaisin sänkyyn laidalta seisomasta. Uudet taidot liikkumisen suhteen on tehneet meidänkin öistä paljon levottomampia, sillä "se joku" käy nostamassa aina Islan kesken unien joko sängyn laitaa vasten tönöttämään, kontalleen tai istumaan. 

⇒ Suussa on nyt kaksi komeaa legoa, joita ahkerasti kasvatellaan.

⇒ Ryömiminen on jäänyt kokonaan pois ja nykyään kontataan joka paikkaan, paitsi sängyn alle, jonne mahtuu vain ryömimällä.

⇒ Isla on oppinut myös seisomaan ilman tukea pieniä pätkiä kerrallaan ja tällä hetkellä ennätys taitaa olla parikymmentä sekuntia! Huikea parannus viime viikkoiseen, jolloin pystyssä pysyttiin muutamia sekunteja.

Tässä kuussa ei olekaan neuvolaa, joten uusia mittoja tulossa sitten kuukauden päästä :) Tällainen kuukausikatsaus tällä kertaa, kuukauden päästä nähdään jälleen mitä uutta meillä onkaan opittu!