Joko se on taas uusi viikko mittarissa? Toisaalta musta tuntuu, että aika kuluu ihan liian hitaasti, varsinkin nämä viimeiset viikot, mutta toisaalta aika on kulunut kyllä hurjan nopeasti! Tuntuu, että vastahan minä sen testin tein, vasta kävin ensimmäisessä ultrassa ja ihastelin pienen pientä papua ruudulta, nyt ollaan jo loppusuoralla. Toisaalta, odottavan aika on pitkä ja en millään jaksaisi odottaa kahdeksaa viikkoa (saatika sitten kymmentä!), sillä olo on vanha ja raihnainen, niin kuin eilisestä päivityksestä varmaan kävikin ilmi.
Tässä raskaudessa närästys ei ole ainakaan vielä saanu musta yliotetta, eli sen kanssa tullaan vielä hyvin toimeen (koputtaa puuta). Ellen väärin muistele, olin Islaa odottaessa jo tässä vaiheessa aikalailla kypsä närästykseen, joten ihan kivaa, että nyt olen päässyt ainakin tähän asti helpommalla. Toisaalta, muita vaivoja onkin sitten senkin edestä verrattuna edelliseen raskauteen. Nyt tunnen olevani oikeasti vanha, rampa ja kömpelö, Islan aikaan tunne ei ollut niin paha, vaikka tuskainen olin silloinkin. Mun puolesta pikkujäbä sais ulkoistaa itsensä suunnilleen samaan aikaan kuin Islakin, siihen ei ois enää kun 6 viikkoa aikaa!
P.S. Rattaat tuli tänään <3 Niistä lisää toivottavasti huomenna!