Olen yrittänyt tallettaa jo ties mitenkä pitkään tuon pienen hurmurin hymyä kuvaan siinä onnistumatta. Yleensä samaan aikaan hymyn kanssa tulee ties mitä hymähdyksiä ja muita ääniä ja kuvaan tallennettuna ilme näyttää lähinnä siltä, että Milo huutaisi, vaikka todellisuus olisikin toinen. Tällä viikolla olin eräänä aamuna skarppina kameran kanssa ja tulihan se hymy vihdoinkin tallennettua kuvaan asti! Nyt hymyjen metsästys on helpompaa, kun poika alkaa jo selkeästi vastaamaan puheeseen ja mikäli itse hymyilen, saan usein hymyn takaisin. Ihanaa huomata, että Milosta tulee päivä päivältä seurallisempi ja enää ei vain syödä ja nukuta, sillä nykyään päivien aikana seurustellaan jo hyvinkin pitkiä pätkiä :)
On se vaan aika suloinen, vai mitä? ;)