... tai ammeiden. Ainakin äitien! Meidän neiti on tässä muutaman viimeisen viikon aikana keksinyt, että ammeessahan voi yrittää kääntyä mahalleen ja temppua yritetään entistä kovemmin, kun huomataan ettei äiti siitä tykkää. Huoh, aina saa olla sydän syrjällään ton lapsen takia ja varmasti miljoona kertaa enemmän vielä tulevaisuudessa. Me ollaan tehty jo pitkään silleen, että laitetaan ammeeseen vaan vähän vettä, että neiti saa siinä ite polskia. Alussa kannateltiin aina, mutta sekin rupee käymään käteen pidemmän päälle, varsinkaan kun meidän neiti ei oo ihan kevyimmästä päästä. Mä en oo myöskään halunnut hommata Islalle sellasta kylpytukea, koska se tykkää niin paljon riehua vapaasti ammeessa. Nyt neiti meinaa koko ajan kääntyä mahalleen, vaikka vettä ois kuinka vähän. Noo, eipä tässä enää pitkään mene, kun se rupee jo istumaan ammeessa ja tulee suihkuun mukaan :)
Miks mulla ei oo tollasia räpsyripsiä, epäreilua!
Sitten tulikin jo väsy...
Isla on tykänny hirmuisesti vedestä aina, syntymästä lähtien. Mitä enemmän ympärillä hymyillään, sitä enemmän meidän tyttö polskii ammeessa. Islan tavoite ammeessa tuntuu olevan, että mahdollisimman monen ihmisen pitää kastua ympärillä. Meillä lainehtii kylppärin lattiat aina vettä, kun neiti pikkusen riehuu :D Mua harmittaa, ettei Islan kanssa menty vauvauintiin, koska aikataulut ja muut ei passannu yksiin, mutta eiköhän meidän neiti pääse myöhemminkin uimaan :) Vaikka likka onkin monessa asiassa tullu isäänsä, niin vettä se kyllä rakastaa yhtä paljon, kun minä!
Tekstin kuvituksena on muutama räpsy toissapäiväiseltä kylpyhetkeltä.