Tämä teksti on julkaistu jo eilen, mutta kuten edellisessä postauksessa kerroin, oli se hävinnyt blogista kuin tuhka tuuleen ja siirtynyt luonnoksiin puolta lyhyempänä ja ilman kuvia. Kaivelin välimuistista loput tekstistä, mutta siltikin osa jäi uupumaan myöhempien muokkauksien takia, joita ei välimuistista löytynyt. Tässäpä tämä olisi nyt taas uudemman kerran, jospa ei häiviäisi toista kertaa! :)
Arki. Sitähän tämä on, päivästä toiseen. Asioita tehdään tietyssä järjestyksessä ja tiettyyn aikaan, se tuo turvallisuuden tunnetta niin meille aikuisille kuin lapsillekin. Toisinaan arki puuduttaa ja tuntuu tylsältä, sillä meidän normaaliarkeen kun ei kuulu juoksentelu paikasta toiseen koko ajan, mutta toisaalta mun ja meidän on hyvä olla näin. Joku toinen tykkää mennä koko ajan, toiset taas tykkää nyhjätä koko ajan kotinurkissa. Me ollaan jotain sieltä välimaastosta, ainakin luulisin niin. Me ollaan paljon kotona, mutta vastapainoksi ulkoillaan lähipuistoissa ja välillä kauempanakin, käydään mökillä ja yleensä viikoittain myös mummilassa, eli Miikan vanhempien luona.
Arki. Sitähän tämä on, päivästä toiseen. Asioita tehdään tietyssä järjestyksessä ja tiettyyn aikaan, se tuo turvallisuuden tunnetta niin meille aikuisille kuin lapsillekin. Toisinaan arki puuduttaa ja tuntuu tylsältä, sillä meidän normaaliarkeen kun ei kuulu juoksentelu paikasta toiseen koko ajan, mutta toisaalta mun ja meidän on hyvä olla näin. Joku toinen tykkää mennä koko ajan, toiset taas tykkää nyhjätä koko ajan kotinurkissa. Me ollaan jotain sieltä välimaastosta, ainakin luulisin niin. Me ollaan paljon kotona, mutta vastapainoksi ulkoillaan lähipuistoissa ja välillä kauempanakin, käydään mökillä ja yleensä viikoittain myös mummilassa, eli Miikan vanhempien luona.
Olen kirjoittanut blogiin alusta asti meidän arjesta ja samalla linjalla on jatkettu pian kaksi vuotta. Jos musta tuntuu siltä, saatan kertoa mielipiteeni johonkin asiaan, mutta mielipidepostaukset loistavat poissaolollaan, vaikka niiden perään onkin kyselty, sillä haluan pitää blogin ilmapiirin positiivisena ja mielipiteiteitä löytyy niin moneen lähtöön, etten halua kommenttiboksista taistelutannerta. Mä kirjoitan blogia omalla tyylilläni, mutta tietenkin otan myös kehitysehdotuksia vastaan, kunhan ne osataan ilmaista asiallisesti. Valehtelisin, jos väittiäisin, että kirjoitan blogia vain itseäni varten. Alussa tein niin, mutta muutaman vuoden aikana blogiin on tullut monen monta lukijaa lisää ja teitä on sen verran, että kirjoitan myös teitä varten. Tuntemattomien ihmisien lisäksi blogia lukee monen monta sukulaista, kaveria ja tuttua, heillekin on kivaa päivittää meidän kuulumisia. Mun blogi on meidän perheen näköinen ja jutut kertoo meidän normaalista arjesta, turhia kaunistelematta. Toki usein jää kertomatta, kuinka menetin taas tuhat kertaa hermoni, kaadoin maidot pitkin pöytiä, tuskailin peilin edessä vaatekriisin kourissa, herättiin koko perhe väärällä jalalla ja kiukuteltiin vain toisillemme. Vaikka pyrinkin kertoilemaan kaikesta totuudenmukaisesti, yritän silti pitää blogin positiivisena ja välillä tulee sitten vastapainoksi purnattua vähän enemmän esimerkiksi rakkaasta esikoisesta, jonka uhmaraivarit saa mun hiukset harmaantumaan ennätysvauhtia.
Blogi ei loista huikealaatuisilla kuvilla, kielikuvia täynnä olevilla teksteillä tai monipuolisuudella, mutta ilmeisen moni tykkää kuitenkin lukea, sivun katseluita päivässä on useita satoja. Mä olen onnellinen jokaisesta uudesta lukijasta, jokaisesta kommentista ja niistä muutamista sähköposteista, joita olen lukijoilta saanut. Vaikka kaikki täällä ei olekaan täydellistä ja ruusuilla tanssimista, ei blogissa eikä omassa elämässä, yritän silti pitää yllä edes jonkinlaista tasoa ja jos minulla ei ole muutamaa riviä enempää asiaa, mieluummin jätän kirjoittamatta. Toisinaan blogissa vilahtaa myös puhelinkuvia Instaweekin lisäksi, mutta useimmiten yritän kuljettaa kameraa sen verran mukana, että edes suurin osa kuvista olisi hieman parempilaatuisia. Ah, kun vain joskus saisi hommattua sen minijärkkärin tai edes nykyiseen kameraan hieman paremman objektiivin. Ne ei ole hankintalistalla aivan ensimmäisenä, joten tällä hetkellä on tyytyminen siihen kalustoon, mitä on.
Blogiin ei tule hirveitä määriä kommentteja ja sen takia vastaankin jokaiseen kommenttiin erikseen. Minusta on äärettömän mukavaa, että ihmiset vaivautuvat kirjoittamaan edes lyhyen kommentin, ne piristää kummasti! Mä olen itse hävyttömän huono kommentoimaan blogeihin ja suurin syy on varmaan siinä, ettei aika meinaa riittää. Kun yritän illalla puoli ysin jälkeen tehdä tuhat ja yksi asiaa blogien lukemisen ja oman blogin päivittämisen lisäksi, illat venyvät hävyttömän pitkiksi jo ilman blogeihin kommentointiakin - valitettavasti. Ehkä mun pitäisi yrittää vähän itsekin tsempata tän asian suhteen, ei se nyt niin älyttömästi vie aikaa, jos edes muutamaan blogiin kävisin kommentoimassa päivittäin :)
Blogi on ollut koko ajan pääsääntöisesti äitiysblogi, jossa olen kertonut kahdesta raskaudesta, kahdesta synnytyksestä, kahdesta vauvasta ja meidän arjesta lasten kanssa. Nyt, kun en ole raskaana ja lapset kasvavat hurjaa kyytiä, mietin toisinaan, että mitä annettavaa mulla on enää blogille. Mä en voi päivitellä tänne enää mahakuvia, en voi kertoa raskauskuulumisia ja lapsillekaan ei tule uusia taitoja aivan samaan tahtiin, kuin vauva-aikana. Toisinaan mun tekisi mieli kirjoittaa jostain muustakin - esimerkiksi asioista, jotka kiinnostavat minua. Tekisi mieli kirjoittaa siitä, miten etsin itseäni ja tyyliäni äidiksi tulon ja kahden raskauden jälkeen. Tekisi mieli kirjoittaa elämäntaparemontista ja laihdutuksesta, vaatteista ja niistä olemattomista kauneusjutuista mun jokapäiväisessä elämässä. Te voitte vaikuttaa blogin sisältöön ja sen takia toivonkin, että kertoisitte oman mielipiteenne. Kiinnostaako teitä lukea muusta kuin lapsista? Kiinnostaako teitä lukea juttuja minusta, sisustuksesta, omista vaatteista, haaveista ja esimerkiksi siitä elämäntaparemontista, jota kovin yritän tehdä? Kertokaa! Blogista tulee löytymään jatkossakin paljon juttua lapsista, mutta toisinaan olisi kivaa kirjoittaa johonkin väliin jostain muustakin.
Uusia lukijoitakin on tullut koko ajan tasaiseen tahtiin, tervetuloa lukemaan! Toivottavasti viihdytte mun juttujen parissa ja jaksatte katsella meitä ja mun juttuja päivästä toiseen :)
Pitkästä aikaa tällaisia vähän syvällisempiä mietteitä blogiin liittyen, jotka on kyteneet mielessä jo tovin jos toisenkin. Ihanaa perjantaita kaikille, mä ajattelin käpertyä nyt sohvan nurkkaan katsomaan telkkaria, kun Miika on vielä töissä. Huominenkin on Miikalla työpäivä, mutta sunnuntaina saadaan olla kotosalla koko perhe!