Kuvafiilistelyä

Siinä ne on, rakkaimmat. Mun perhe. Toki on muitakin rakkaita ja tärkeitä ihmisiä, kuten omat sisarukset, vanhemmat ja ystävät. Toisinaan mä harmittelen sitä, että tulee kuvattua liian vähän Miikaa lapsien kanssa. Harmittelen, että viimeisimmät yhteiskuvat koko perheestä taitaa olla viime kesältä, Milon ristiäisistä ja meidän häistä. Olishan mulla se jalustakin, mutta ei sitä muista koskaan viritellä ja hankalaa saada koko perheestä kuvaa kerralla, lapsetkin viipottaa aina ympäri kämppää ja Miika haluaa useimmiten vain irvistellä kuvissa. Onneksi edes lapsista on paljon kuvia, ne on kuitenkin vain niin pienen hetken tuollaisia vaahtosammuttimen kokoisia. Hävettää ehkä vähän tunnustaa, etten ole teettänyt lapsista edelleenkään kuvia. Materiaalia olisi tuhansittain koneella, mutten ole saanut aikaiseksi tarttua tuumasta toimeen ja alkaa käymään läpi niitä kaikkia kuvia vajaan kahden vuoden ajalta. Minulla ja Miikallakin on yhteistä historiaa vajaan neljän ja puolen vuoden ajalta, pitäisi niistäkin hetkistä teettää kuvia. Ehkä mä vielä joku päivä otan itseäni niskasta kiinni ja tilaan niitä kuvia ja ostan niille kivat kansiot. Siihen asti selaan haikeudella kuvia koneelta ja yritän muistaa siirtää ne myös ulkoiselle kovalevylle, jotta olisivat kahdessa paikassa tallessa.

Toisinaan jään selailemaan pitkäksi aikaa vanhoja kuvia. Kuvia Islasta, joka oli niin säälittävän kokoinen rääpäle ja hukkui 50-senttisiin moniraitasukkiksiin sairaalasta lähtiessä. Kuvia Milosta, joka oli vielä siskoaankin pienempi, eikä jaloissakaan ollut niitä vauvoille tyypillisiä michelinmakkaroita. Kuvia minusta ja Miikasta ennen lapsia, kun oltiin nuoria ja vastarakastuneita. Kuvia mun ja Miikan yhteisistä vuosista, kuvia siitä kun meistä tuli perhe. On onni, että on olemassa blogi, sillä ilman sitä tuskin olisin kuvannut lapsiakaan niin paljoa. Islasta on paljon enemmän vauvakuvia, kuin Milosta, sillä kahden lapsen kanssa ei ehdi kuvaamaan niin paljoa. Silti niitä kuvia on paljon, todella paljon. Jokaiseen kuvaan liittyy muistoja ja kuvien avulla muistaa hetkiä, jotka olisivat muuten jo unohtuneet.