Mä olen aika fiiliksissä nyt, kun tilaamani koru vihdoinkin saapui monen viikon odottelun jälkeen! Maaliskuussa huomasin Grouponilla tarjouksen hopeakaulakorusta omilla kaiverruksilla, mutta epäonnekseni myöhästyin ja diili oli myyty jo loppuun. Masennuin. Muutamaa päivää myöhemmin huomasin, että samasta korusta oli tullut uusi diili ilmeisesti kovan kysynnän vuoksi ja sain tilattua korun juuri ennen diilin loppumista. Se on siro, se on hopeaa ja tarpeeksi pieni arkikäyttöön - juuri sopiva tällaiselle, joka ei koruja osaa arkena pitää. Hopea värinä miellyttää mua huomattavasti enemmän, kuin kulta. Valkokulta on sitten asia erikseen, mutta keltakullasta en tykkää, en ole ikinä tykännyt. Tai no tykkään mä vähän, esimerkiksi takin tai laukun yksityiskohtiin kulta sopii hyvin, mutta ainakaan vielä tähän päivään mennessä en ole keltakultaisia koruja oppinut pitämään. Ehkä mä sitten, kun aikuistun ;)
Mulla on tässä vuosien varrella ollut useampi koru, joita olen pitänyt lähes koko ajan kaulassa, mutta osa on hukkunut jonnekin ja osa ei vain tunnu enää sopivilta itselleni. Ehkä juuri sen takia mulla ei ole pitkään aikaan kaulakorua ollut muuta kuin vähän juhlallisemmissa tilaisuuksissa, enkä enää oikein osannutkaan kulkea koru kaulassa. Yksi syy koruista luopumiseen on ollut myös se, että meillä on kaksi rakasta riiviötä, jotka eivät voi pitää näppejään irti koruista. Islan on jo sen verran iso tyttö, että osaa katsoa ja ihastella korua nätisti, Milosta ei tosin voi sanoa vielä samaa...
Halusin koruun ehdottomasti rakkaimpien nimet, onhan ne mun elämän tärkeimpiä ihmisiä ja haluan heidän kulkevan koko ajan mun matkassa, minne ikinä menenkään. Kaulakoru on kooltaan aika pieni ja sen ansiosta kolme kaiverrettua nimeä korussa ei näytä hölmöltä, toisin kuin isomman korun kanssa.
Mä olen vaan niin rakastunut <3
P.S. Jos muistan, niin yritän tämän päivän ajan kuvata materiaalia taas päivä kuvina-postaukseen! Aiemmat on kuvattu puhelimella, tänään ajattelin panostaa ja raahata kameraa mukanani koko päivän. Saas nähdä, miten onnistun, sillä yleensä unohdan kameran olemassaolon jossain vaiheessa päivää ;)