Kun edellisen kerran astuin leipomisen suhteen vieraalle maaperälle ja kokeilin cupcaken tekoa, uhosin samaan hengenvetoon kokeilevani jossain vaiheessa juustokakkua, jota kaikki tuntuvat ylistävän. Mä olen vierastanut juustokakun tekoa juurikin sen takia, että siinä on juusto-sana, joka ei saa mussa kovinkaan positiivisia viboja aikaan, kun en juuston ystävä ole. Tiesin kyllä, että kakkuun tulee tuorejuustoa, joka on ok, mutta silti juustokakku ei kuulostanut kovin herkulliselle. Kun kaikki ylistivät makua, oli mun pakko kokeilla ja Googlasin ensimmäisenä valkosuklaajuustokakun, valkosuklaan kanssa ei voi mennä pahasti metsään ;)
Perjantai-iltana, kun sain lapset nukkumaan ja talo oli hiljainen, päätin alkaa väsäämään kakkua kaikessa rauhassa. Koska mä olen varsin noviisi leipomisen suhteen, en ollut ikinä esimerkiksi erotellut keltuaista ja valkuaista toisistaan. Erottelu sujui hyvin, kiitos seuraamieni kokkiohjelmien ;) Liivatelehtiä olen käyttänyt tasan tarkkaan kerran ja sekin oli yläasteella, ei siis sekään homma ihan täysin hanskassa, mutta kunnialla selvittiin. Ohje ja tarvittavat ainekset ovat varsin yksinkertaiset, ei siis luulisi olevan turhan vaikeaa. Ei se ollutkaan, mutta allekirjoittanut mokasi hieman kauppareissulla, kun osti vain ohjeen mukaan aineksia ja kotona tajusi, että vuoka on sen verran iso halkaisijaltaan, että kaikki pitää tehdä 1,5-kertaisena. Siitä tuli semmoinen pienen pieni ongelma, että tuorejuustoa oli 100 grammaa liian vähän ja kaupat olivat juuri menneet kiinni, joten en päässyt lisääkään hakemaan. Laitoin kermaa ohjetta enemmän ja hyvää tuli, vaikkei mentykään ihan ohjeen mukaan. Ensi kerralla muistaa sitten ottaa tuonkin huomioon, ehkä.
Kyllä se pysyi!
Kuten jo mainitsinkin, en ole koskaan erotellut valkuaisia ja keltuaisia toisistaan, joten luonnollisesti mulle oli hieman vieras käsite sokeri-valkuaisseoksen kovaksi vatkaaminen. Jouduin kysymään äidiltä puhelimessa, että eikös se tarkoita sitä, että vaikka kupin kääntää ympäri, niin seoksen täytyy pysyä kipossa. Sitähän se juurikin tarkoitti, oon siis ollut korvat höröllään oikeaan aikaan, kun niitä kokkiohjelmia on katsottu ;) Kun kakku oli valmis, olin onnessani siitä, että valkosuklaata jäi vajaa 100 grammaa yli ja vedin sen tyytyväisenä napaani, ikään kuin palkintona onnistumisesta. Fail. En sitten muistanut, että kakku pitäisi koristellakin seuraavana päivänä jotenkin. Olin suunnitellut kakun koristelua maitosuklaa- ja valkosuklaarouheella, joten päälle tuli näin ollen sitten vain maitosuklaata. Mutta hyvää oli!
Kuten mainittua, mulla on se jauhopeukalo aika tukevasti keskellä kämmentä ja silti onnistuin kakun teossa, on siis oikeasti helppo tehdä! Lauantaina sisko pääsi koekaniiniksi maistelemaan kakkua ja hyvää oli, kuulemma jopa ihan oikean makuista. Mähän en ole ikinä juustokakkua maistanut ja näin ollen en edes tiennyt, että miltä sen kuuluisi maistua. Vein muutaman palan myös Sinin luokse, jotta mun ei tarvinnut itse syödä kaikkea :D Ainiin, olen omistanut tuon söpön pinkin irtopohjavuoan jo varmaan kolme vuotta, mutta nyt se pääsi vasta ensimmäistä kertaa käyttöön, noloa.
Ohje oli ensimmäinen, jonka löysin ja se löytyy Valion sivuilta täältä.
Onko muut tykästyneet juustokakkuihin? Mikä on lemppari? Koska Miika ei osaa leipoa, niin mä jouduin itse väsäämään itselleni äitienpäiväkakun. Tekikö muut itselleen kakkuja sunnuntaiksi? :D