Apinalapsi?

Jos kuukausia takaperin kauhistelin sitä, että Isla kopsii vähän väliä itseänsä johonkin, kun opetellaan istumaan, seisomaan ja kävelemään, niin silloin minulla ei ollut vielä mitään hajua siitä, miten vaarallinen lapsi voikaan olla itselleen. Nyt, kun Isla on reilut 1wee ja 1kk, voin todeta, että meno on nykyään paljon hurjempaa. Meidän likka on oppinut kiipeämään sohvalle, jakkaroille, keinuhirven päälle, potkuauton päälle, syöttötuolin alemmalle tasolle ja ties mihinkä. Vaikka kuinka yrittäisin olla silmät selässä ja vahtia lapsen touhuja, kolhuja ja mustelmia tulee päivittäin. Sen lisäksi, että likka kiipeilee, ei tukevasti lattiatasossakaan säästytä mustelmilta, sillä tuo neiti ei oikein välitä katsoa eteenpäin kävellessään. Siitä todisteena esimerkiksi komea mustelma poskessa, kun ovenkarmi hyppäsi kulkureitille. Ei mene päivääkään, ettei käveltäisi naama edellä seinään, pöydänkulmaan tai mihin vaan, missä voi teloa itseään.

Vaikka kuinka kiellän, tuntuu kuin puhuisin korville, jotka eivät kuule. Kyse ei suinkaan ole siitä, etteikö likka kuulisi ja ymmärtäisi, hällä kun tuntuu olevan vain "hieman" valikoiva kuulo ;) Tällä hetkellä kaikista kivointa lienee sohvan päästä päähän juokseminen, kun sinne opittiin viime viikolla kiipeämään. Vaikka kiellän ja nostan Islan vähän väliä sohvalta pois, ollaan siellä kohta taas juoksemassa ja alaskin on tultu useamman kerran vahingossa, milloin päälleen, kuperkeikalla, kyljelleen tai joskus ihan jopa jaloilleen. Sohva innoittaa lapsen duracellmaiseen juoksupyrähdykseen ja sinne onkin tällä hetkellä kaikista mukavinta kiivetä, kun silmä hetkeksi välttää. 

Toivon, että lapselle kehittyisi edes hieman itsesuojeluvaistoa, ennen kuin mä saan sydänkohtauksen tuon neidin touhujen takia. Saas nähdä, milloin en ehdi väliin ja keittiöjakkaralla kurottaessa likka saa kiskaistua kuuman kahvipannun päälleen, sitäkin kun on jo yritetty. Isla on myös keksinyt, että rahin, syöttötuolin tai keittiöjakkaran voi raahata haluamaansa paikkaan, jotta yltää korkeammalle räveltämään kiellettyjä asioita. On hienoa, että lapsi oppii uusia asioita ja motoriikka kehittyy, mutta toisinaan se on myös hermoja raastavaa. Jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin. Isla on oppinut nykyään myös kiipeämään itse keinuhirven kyytiin ja keinuminenkin sujuu jo omatoimisesti. Myös alas osataan tulla hienosti, joskus tosin hirvikin kaatuu siinä tuoksinnassa kyljelleen. 

P.S. Meillä on tehty hampaita urakalla ja muutaman viikon sisään legoja on tullut ylös neljä lisää. Nyt, kun hampaita on alhaalla kaksi ja ylhäällä neljä, on ne varsin tehokkaat esimerkiksi pikkuveljen varpaita järsiessä...