Quantcast
Channel: Ihmeellinen elämä
Viewing all 445 articles
Browse latest View live

Kahden viikon Leijonarakkaus

$
0
0
Mä en ole ikinä ollut lätkäihmisiä, eikä jääkiekko ole mua koskaan erityisemmin kiehtonut. Jo kaksikymmentäkaksi vuotta sitten kävin kyllä Kalpan peleissä, olin tosin tuolloin vielä äidin mahassa, mutta kuitenkin. Kalpalla taisi mennä ihan hyvin ja mun porukoilla oli kausikortit, pelejä käytiin ahkerasti katsomassa. Olin jo kohdussa tottunut ilmeisesti sen verran lätkätunnelmaan, että vauvana nukahdin jäähallilla joka kerta pelin ollessa täydessä vauhdissaan ja ihmisten kannustaessa kovaäänisesti suosikkejaan.

Kuten arvata saattaa, ei mulla ole minkäänlaisia muistikuvia noista ajoista, olin kuitenkin niin pieni vielä silloin. Mun ensimmäiset muistot jääkiekosta on vuodelta 1995, kun Suomi otti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Olin tuolloin vajaa 3-vuotias ja muistan, kun istuin mökillä sohvalla ja Mertaranta huusi, porukatkin iloitsivat ensimmäisestä MM-kullasta. Tuo on itse asiassa ainoa muisto noilta ajoilta, seuraavat muistot ovat vuotta myöhemmin, kun olimme lomamatkalla Espanjassa. Ne on olleet mulle ilmeisesti jollakin tapaa merkittäviä muistoja, kun ovat jääneet niin hyvin mieleen.


Junioreiden keskittyminen herpaantui välillä...

Kuten sanottua, mä en ole lätkäihmisiä ja en jaksa seurata jääkiekkoa. Viime vuosien aikana olen käynyt katsomassa meidän kotihallissa muutaman Kalpa-Kärpät-pelin iskän kanssa, onhan isäni vannoutunut Kärppäkannattaja. Voin muuten kertoa, että on hyvin epämukavaa istua kahden ihmisen välissä, jotka kumpikin kannattavat eri joukkuetta. Vaikka en jaksakaan kiinnostua kotimaisesta jääkiekosta sen enempää, kuin NHL:stä tai KHL:ästäkään, niin MM-kisat on sellaiset,  jotka saa mut liimautumaan telkkarin ääreen, kaukosäädin toisessa kädessä ja karkkipussi toisessa. MM-kisoja on tullut seurattua aika tiiviisti jo useampana vuonna, niissäkin kiinnostus rajoittuu toki vain Suomen edesottamuksiin. Netistä tulee seurattua näin kisojen aikaan myös muiden maiden menestystä ja sieltä toki luen ohimennen myös muina vuodenaikoina jääkiekkouutisia Amerikasta ja kotimaasta.

Vaikka mä tykkään katsoa MM-lätkää, myönnän silti häpeäkseni, että tunnistan vain muutaman pelaajan hikisenä, tukka päänahkaan liimautuneena ja pelivarusteissa. Siviilissä en tunnistaisi varmasti yhden yhtä pelaajaa :D

Mites muut? Seuraatteko lätkää vai eikö voisi vähempää kiinnostaa? Katsotteko koko perhe vai passitetaanko ukot muualle katsomaan pelejä, jotta saatte itse tuijotella omia lempparisarjoja?

P.S. Tiistaina Isla kyseli tottuneesti heti päivällisen jälkeen Pikkukakkosen ja Buu Klubbenin perään. Kun totesin, että tänään ei tule lastenohjelmia vaan jääkiekkoa, niin likka tyytyi kohtaloonsa ja katseli tyytyväisenä lätkää ;)




Ihmeellinen elämä 2 vuotta!

$
0
0

Aivan kuten viime vuonnakin, mä unohdin jälleen blogisynttärit - hupsista. Tai no oikeastaan en unohtanut kumpanakaan vuonna, mutta olen ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt uhrata synttäreille ajatustakaan. Se, että synttäreitä ei blogissa erityisemmin juhlita, ei suinkaan tarkoita sitä etteikö blogi merkkaisi mulle mitään. Mun mielestä on ihanaa kirjoittaa ja purkaa ajatuksia tänne, saada vertaistukea ja olla vuorovaikutuksessa teidän lukijoiden kanssa. Kahden vuoden aikana blogista on tullut mulle rakas harrastus ja se toimii pakopaikkana kiireisestä lapsiperhearjesta - vaikka kirjoitankin siitä tänne :D

Vuosi sitten olin julkaissut lähes 260 postausta, nyt luku on jo 540. Tahti on jatkunut samana, vaikka elämä onkin huomattavasti kiireisempää kahden pienen lapsen kanssa, kuin vuosi sitten. Viime toukokuussa rekisteröityneitä lukijoita oli himpun vajaa sata, nyt teitä on melkein 160 ja anonyymejä toki aikamoinen liuta siihen päälle ainakin kommenttien perusteella. Viime vuonna sivun katseluita oli noin 60 000, nyt luku on jo melkein 255 000 - määrä on kasvanut aika huikeasti! 

Kahteen blogivuoteen on mahtunut paljon kaikkea hyvää, kuten esimerkiksi Islan ja Milon syntymä - ne tulee toki heti ensimmäisenä mieleen. Olen tutustunut blogin kautta muutamaan ihanaan tyyppiin, jotka on nykyään mun hyviä ystäviä ja olen saanut niin monta piristävää kommenttia, että niillä on pelastettu monen monta päivää! Mun mielestä on älyttömän ihanaa, että jaksatte aina käydä kommentoimassa, vakkarikommentoijat tunnistan jo saman tien :) 

Kaksi vuotta on hujahtanut blogirintamalla älyttömän nopeasti ja toivon, että into kirjoittamiseen säilyy jatkossakin ja jaksatte edelleenkin seurailla meidän juttuja! Mä kuulisin myös mielelläni teidän mielipiteitä siitä, että millaisia postauksia tahtoisitte lukea? Vaikka kirjoitankin blogia itseni ja lasten vuoksi, jottei tärkeät jutut unohdu, niin kirjoitan tätä myös teidän ihanien lukijoiden takia ja sen takia haluaisinkin kuulla, että mistä juuri sinä tykkäät lukea? :) 

Mulla on jo monen monta postausideaa valmiina, mutta yritän ehtiä ensi viikon aikana kirjoittelemaan jotain ekstraakin tänne synttäriviikon kunniaksi, vaikkapa niitä toivepostauksia! Kivaa sunnuntaita teille <3



Pikkuapinat vauhdissa

$
0
0
Isla antoi mummon tehdä ranskanletin, mutta se ei kestänyt oikein päiväunia :( 



Tarkkaa puuhaa tuo kivien järjestely!

Jälleen on yksi ihana viikonloppu takana ja voi miten ihanaa olikaan olla mökillä, kun säät suosivat meitä viimeisen päälle! Perjantai oli vielä himpun verran viileämpi, mutta lauantaina ja sunnuntaina piisasikin sitten lämpöä ja aurinkoa senkin edestä. Ulkona vietettiin monen monta tuntia ja oli ihanaa huomata, miten lapsetkin nauttivat mökkeilystä ja erityisesti ulkona olemisesta. Isla paineli menemään pihamaalla kuin viimeistä päivää, Milo tuntui olevan vähän kummissaan siitä, ettei ulkona tarvinnutkaan kenkiä ja muita ulkovaatteita. Uima-allaskin kaivettiin esille, mutta vesiä siihen ei vielä laitettu - hyvin näytti kelpaavan ilman vettäkin ja muksut telmivät sielläkin pitkän tovin. Toinen huippujuttu oli riippukeinu, jossa kumpikin viihtyi ja itse asiassa kummatkin ottivat siellä torkut herättyään jälleen vähän turhan aikaisin. 

Isla ja Milo on nukkuneet aitassa jo monta kuukautta kahdestaan, itkuhälytin valvoo lasten unta siihen asti, kunnes mekin mennään sinne Miikan kanssa nukkumaan. Kummallakin on omat matkasängyt, jonne ipanat on voinut jättää huoletta, hetken touhuttuaan kumpikin on alkanut nukkumaan nätisti - vaan ei enää. Perjantaina lapset alkoivat nukkumaan nätisti, aivan niin kuin ennenkin, mutta lauantaina heräsin aamulla siihen, että Isla olikin yhtäkkiä mun ja Miikan välissä, kummankin puhelimet kädessään. Milolle likka oli vienyt kertakäyttömukeja matkasänkyyn viihdykkeeksi ja jäbä rapisteli niitä aivan innoissaan. En ymmärrä miten, mutta jotenkin Isla oli onnistunut kiipeämään matkasängyn laitojen yli, jotka on Islaa kuitenkin kainaloihin asti. Päikkäreille kummatkin nukahtivat kiltisti, kun Miika oli siellä vahtimassa ja hiippaili pois vasta muksujen nukahdettua. Lapset olivat nukkuneet tunnin verran, kun aloin ihmettelemään rapinaa, joka aitasta kuului. Siellähän ne oli, kummatkin samassa matkasängyssä rapistelemassa kertakäyttömukeja, kun Isla oli päättänyt kiivetä pikkuveljen seuraksi. Mökillä nukkuminen onkin ollut vähän turhan helppoa lapsille, ei näytä olevan enää :D Toivottavasti kiinnostus sängystä pois kiipeilyyn laantuisi pian ja nukkuminen rauhoittuisi jälleen.





Sen lisäksi, että Isla oppi kiipeämään matkasängystä pois, oppi likka ylittämään myös yläkerran rappurissa esteenä olleen finnfoam-levyn ja nyt sekään ei enää neitiä pidättele. Tarkkana saa olla, sillä rappuset on tosi jyrkät ja jokunen aika sitten Isla tuli sieltä jo kerran ryminällä alas. Onneksi este rappusissa toimii vielä Milon kohdalla, vaikka totta kai pienempi ottaa mallia isommasta ja yrittää jo nyt rymytä esteen yli yläkertaan. Lapset ovat olleet muutenkin varsin ehtiväisiä ja sunnuntaina Milokin ehti maistamaan kissojen ruokia heti, kun silmä vältti :D 

Sellainen viikonloppu meillä, ainakin on sattunut ja tapahtunut! 
Mites muiden viikonloppu sujui, ehdittekö nauttimaan hyvästä säästä? :)



Mökki- ja ruokarakkaus

$
0
0
Mummo neuvoi Islalle, että ruohosipulia voi käydä syömässä kasvimaalta ja siellä neiti istuikin pitkät tovit nakertamassa. Mä olin tehnyt pentuna ihan samaa ja haissut aina ruohosipulille :D

Kertoilinkin jo eilen meidän mökkiviikonlopun kuulumisia, mutta nyt mun on tulla pakko jatkamaan vielä vähän, sillä juttua ja kuvia riittäisi vielä jonkun verran! Mökillä on monen monta hyvää ja ihanaa asiaa, mutta yksi on kyllä yli muiden ja varsinkin näin kesällä se vielä korostuu - ruoka nimittäin. Meillä kotona tehdään helppoa, nopeaa ja edullista ruokaa, pihviä ja lohta ei kovin usein meidän pöydässä näe, vaikka voisinkin syödä niitä vaikka joka ikinen päivä loppuelämäni ajan. Oikeasti. Mökillä tottuu aivan liian hyvään, kun ruoka passataan valmiiksi nenän eteen ja ruokatoivomuksiakin saa esittää ennen mökkeilyä ja lähes poikkeuksetta ne toteutuvat. Meidän toivelista ei tosin kovin monipuolinen ja mutkikas ole, sillä useimmiten toiveissa on lohta tai lihaa. Nyt kun kesä on virallisesti alkanut jo lämpöasteidenkin puolesta, grillikodassa valmistuu lihaa tai loimulohta melkein joka kerta, kun siellä ollaan. Voisin jo pelkästään sen takia hurauttaa mökille!

Lapset syö samaa ruokaa meidän kanssa ja saman (ainakin melkein) pöydän ääressä. Kotosalla syödään harvoin koko perhe yhdessä, yleensä aina siinä tulee häärättyä jotain muuta samalla, kun lapset syö ja itse ottaa ruokaa sitten kun ehtii. Mökillä kaikki syö yhdessä ja se on asia, jota haluaisin toteuttaa myös kotosalla. Harmi vain, että se ei oikein onnistu Miikan työaikojen puitteissa, mutta ehkä jossain vaiheessa. Olisi ihanaa vaihtaa päivällispöydässä jokaisen kuulumiset ja viettää yhteistä aikaa perheen kesken. 





Koska viikonloppuna oli lämmintä, osa ruokailuista siirrettiin ulos ja lapsetkin tuntuivat nauttivan, kun kaikki ei menekään saman vanhan kaavan mukaan. Ulkoruokailu oli Islalle tuttu juttu jo viime kesältä ja veikkaan, että likka sen muistikin, sillä pienen pöydän ääreen käytiin niin totutusti. Milolle ulkona syöminen oli täysin uusi kokemus ja kyllähän niissä pöytätavoissa vähän sanomista oli, kun mieluummin ruokaa olisi viety siskon lautaselta, kuin syöty omia. Ruokailut sujuivat pääosin hienosti ja Islallakin alkoi pysymään takapuoli tuolissa, kun kiikkerällä muovituolilla oli ensin kaaduttu muutaman kerran.

Mökkeily on kivaa ympäri vuoden, mutta kesällä se on erityisen ihanaa. Tulevasta kesästä en osaa vielä sanoa, että paljonko tullaan viettämään aikaa mökillä, mutta toivottavasti ehdittäisiin olemaan siellä muutama vähän pidempikin pätkä. Miikalla ei lomaa varmaankaan ole, mutta onneksi se ei ole este, sillä puolen tunnin ajomatka kaupunkiin taittuu nopeasti ja sieltä käsin voi kulkea myös ihan hyvin töissä :)

Mitä te tykkäätte tehdä mökillä kesäisin? Entäs talvella? 
Onko mökki kivenheiton päässä vai vierähtääkö matkassa useampi tunti?

P.S. Mä heitin perjantaina talviturkin ja se vesi oli oikeasti ihan pirun kylmää! 


Liian aikainen aamu - hyvä päivä!

$
0
0

Kun on katsonut yöllä viimeisen kerran kelloa kahdelta ennen nukahtamista ja herätyskellot alkavat pitämään älämölöä heti kello kuusi, ei olo ole kovin freesi ja virkeä. Sellainen oli meidän aamu eilen, mutta enpä olisi uskonut vielä päivän sarastaessa, kuinka reippaana sitä jaksaakaan olla! Ja tämä ei ollut sarkasmia, ylitin kerrankin itseni. Kuten olen ehkä noin tuhanteen kertaan maininnut, olen äärimmäisen aamu-uninen ja usein uloskaan ei ehditä lasten kanssa, ennen kuin onkin jo lounasaika ja päiväunet. Eilen kaikki oli toisin, sillä jostain kumman syystä havahduin Milon käninään heti kuudelta ja juuri kun olin saanut kammettua itseni ylös sängystä, oli koko kämppä taas hiljainen. Kävin vessassa ja herkuttelin ajatuksella, että pääsen takaisin peiton alle vetämään sikeitä edes hetkeksi ennen uutta herätystä. Kuinka väärässä olinkaan, sillä juuri kun olin hipsimässä takaisin makuuhuoneeseen, muksujen huoneesta alkoi kuulua epämääräistä jodlausta kahdella taajuudella - kummatkin oli siis päättäneet nousta kuudelta. Manasin mielessäni varmaan kaikki tietämäni kirosanat, kunnes väänsin naaman väkisin hymyyn ja ajattelin, etten anna huonon aamun pilata meidän päivää.

Lapsilta ei armoa herunut neljä tuntia nukkuneelle äidille, sillä kaapit aukesivat vanhaan tahtiin, koko ajan jompi kumpi kiusasi toista ja kiellot kaikuivat kuuroille korville, kun yritin toimia erotuomarina samalla, kun laitoin puuroja, hörpin jäähtynyttä teetäni, etsin koko konkkaronkalle vaatteita ja meikkasin. Useimpina aamuina verenpaineeni olisi lähtenyt räjähdysmäiseen nousuun, mutta jostain syystä eilen oli aivan erilainen päivä, ihmettelin itsekin omaa hyväntuulisuuttani ja virkeyttäni. Kahdeksan aikaan lapset olivat saaneet mahat täyteen, aurinkorasvat oli levitetty kumpaankin ipanaan ja koko konkkaronkka oli valmis lähtemään pihalle. Siis oikeasti, voitteko kuvitella, että me olimme ulkona klo 08.10?! En minä ainakaan, mutta niin kävi. Lähdin tallustelemaan keskustaan päin tajutakseni reilun puolen kilometrin päässä kotoa, että unohdin jälleen puhelimen kotiin. Äitiys pehmittää todellakin aivot ja saa dementoitumaan ennätysnopeasti, ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta kun unohdan puhelimen. Puoli yhdeksältä otettiin uusi startti kotipihasta ja tällä kertaa kaikki tarvittava oli mukana.





Käveltiin lasten kanssa satamaan ja tallusteltiin hitaasti rantoja pitkin ihastellen toinen toistaan isompia veneitä ja laivoja. Isla olisi halunnut jokaisen veneen kyytiin ja kiukku meinasi iskeä, kun niihin ei päässyt sitten millään. Milo raivosi väsymystään rattaissa ja ennen nukahtamistaan hukkasi kenkänsä, jota en tietenkään huomannut. Vähän matkaa taaksepäin ja kenkäkin löytyi. Isla kävi kiikkumassa satamassa sijaitsevassa puistossa ja sen jälkeen jatkettiin matkaa rännikatua pitkin keskustaa kohti, kunhan oli ensin ihailtu vähän lisää laivoja. Todella, todella harvoin tulee muuten kierreltyä noin ja vasta nyt muistin, miten kaunista satamassa on ja kuinka ihania pienet rännikadut onkaan. Snellmaninpuistossa Isla suuttui, kun en antanut mennä uimaan isoon altaaseen, jossa on suihkulähde - kumma juttu. Käveltiin muksujen kanssa keskustaan ja löysin Islalle muutaman kesähatun, niitähän me oikeastaan alunperin lähdettiin hakemaan. Kun ostokset oli pakattu kyytiin, käytiin vielä pappaa moikkaamassa, kunnes hypättiin bussiin ja ajettiin kotiin. Ihana ilma houkutteli kävelemään reilun pari kilometriä kotiin, huono kenkävalinta taasen ei. Isla rakastaa busseja, joten likalle oli oikea elämys päästä matkustamaan bussilla. Pienestä voi pieni ihminen olla innoissaan :)

Kun kotiin päästiin yhdentoista maita, niin herätettiin Miika, syötettiin lapset ja tehtiin vahdinvaihto, kun mä lähdin moikkaamaan paria kaveria. Minnan kanssa käytiin vähän pallottelemassa koripallolla ja vaikka homma ei ehkä fyysisesti kauhean raskasta ollutkaan, niin lämpöasteet takasivat kyllä sen, että hiki virtasi selkää pitkin ja vaatteet oli pakko vaihtaa, ennen kuin lähdin nautiskelemaan Sinin kanssa vielä kupillisen kahvia ulkoilmassa. Käytiin koko porukalla ulkoilemassa vielä ennen Miikan töiden alkua, joten saatiin ainakin nauttia auringosta yllin kyllin! Huomaa kyllä, että nyt on kesä, kun itsekin viihtyy ulkona ihan eri tavalla ja onhan ulos lähteminenkin ainakin tuhat kertaa helpompaa, kun lapsillekaan ei tarvitse kuin kengät jalkaan ja hatut päähän. Toista se on talvella, kun kaikki haluavat heittäytyä lattialle parkumaan, kun toppavaatteissa on kuuma ja ulos lähteminen kestää. Ihana, ihana kesä! <3

Onko muut ehtineet nauttimaan kesäisistä ilmoista? Lisää lämpöä vai joko on liian kuuma?



Pinnasänkyongelma

$
0
0


Hetki sitten oli puhetta yökkäriongelmista, nyt on kyse pinnasänkyongelmasta. Meillähän Milo nukkuu pinnasängyssä ja saakin nukkua vielä jokusen tovin siellä, mutta Isla on nukkunut jo vajaan vuoden ajan isojen tyttöjen sängyssä. Muutama viikko takaperin Isla keksi, että Milon sängyn voi raahata aivan toiseen paikkaan ja sen jälkeen sinne voi kiivetä ja herättää pikkuveljen luvattoman aikaisin aamulla. Silloin kun Milo oli vielä paljon pienempi, Isla kiipesi pinnasänkyyn ja rojahti useamman kerran pikkuveljen päälle, mutta sitten se vain yhtäkkiä loppui, eikä sitä kestänyt loppujen lopuksi kuin viikko tai kaksi. 

Nyt Islalle on suurinta hupia pinnasänkyyn kiipeäminen ja usein löydän aamuisin sängyn keskeltä huonetta, kumpikin lapsista peuhaa tyytyväisenä pinniksessä. Huoh. Ei mun maailmaa kaada se, että sänky seilaa ympäriinsä tai että Isla kiipeää sinne, mutta likan ei kyllä tarvitsisi herättää veljeään. Iltaisin joudun valvomaan ovenraosta Islan puuhia ja käskemään useamman kerran takaisin sänkyyn, kun likka lähtee ryöstöretkelle veljen sängyn luokse, josta voi hakea pupuja ja kaupanpäällisiksi vielä siirrellä pinniksen jonnekin. Sänky on aika kevyt ja alla on huopatassut, joten Isla jaksaa hyvin liikutella sitä ja Milokin on alkanut hoksaamaan, että sänkyä voi siirrellä, onnistuu myös tuollaiselta vuosikkaalta.

Toivottavasti tämä olisi taas jokin vaihe ja kiinnostus hommaan laantuisi pian, en jaksaisi olla koko ajan viemässä pinnasänkyä oikeaan paikkaan. Ehkä Islasta onkin tulossa sisustussuunnittelija ja äidin valitsema paikka sängylle ei vain yksinkertaisesti miellytä Islan tyylisilmää? ;)



Milo 12kk!

$
0
0
Milon aiemmat kuukausikatsaukset;

Tasan vuosi sitten tähän aikaan olin sairaalassa, kuopuksemme syntyi juuri tällä minuutilla (klo 22.41) ja meitä olikin yhtäkkiä kolmen sijasta neljä. Nyt, vuotta myöhemmin katson, kun pieni vauvani juoksee päättömästi isosiskon perässä, matkii kaiken, pudistelee päätään ja virnuilee kielloille - miten paljon vuodessa voikaan tapahtua asioita! Tuntuu uskomattomalta, että tasan vuosi sitten syntyi pienen pieni rääpäle raskausviikoilla 38+0, painoa oli vain 2720 grammaa ja pituutta 47,5cm - meidän pienen pieni kirppu <3 Nykyisin tuo pienen pieni kirppu painaa yli 11 kiloa ja ottaa pian siskon kiinni pituudessa. Vaikka kuinka haluaisinkin, en ole sanonut Miloa vauvaksi enää moneen kuukauteen, sillä meillä asustaa jo oikeasti iso poika, joka osaa vaikka mitä! Tuntuu haikealta ajatella, että tämä on viimeinen kuukausikatsaus tällä erää, olenhan tehnyt näitä liki kahden vuoden ajan ja muutaman kerran parikin saman kuukauden aikana, kun Isla oli vielä alle vuoden ikäinen. Vaikka kuukausikatsaukset loppuukin tältä erää, tullaan jatkossa seuraamaan lasten kasvua, kehitystä ja uusia taitoja tasaisin väliajoin, vaikkei se tapahdukaan enää kuukausittain.




Millainen meidän pieni mies sitten on? Milo on rohkea, oikeastaan vallan päätön ja itsesuojeluvaistoa ei tunnu olevan senkään vertaa, kuin isosiskollaan saman ikäisenä. Kuluneen vuoden ajan meillä on asunut lähes koko ajan aurinkoinen poika, joka on lähes poikkeuksetta hyvällä tuulella ja ei turhista valita. Vaikka Milo onkin ollut aina lunki tyyppi, joka ei turhaan asioista stressaa, niin on sitä luonnettakin alkanut löytymään. Vielä en ainakaan vertaa Miloa itseeni ja Islaan, perheen naiset kun on vallan tempperamenttisia ja äkkipikaisia - Milo on ehkä enemmänkin sekoitus minua ja Miikaa, kun taas Isla on luonteensa puolesta täysin minun kopio. Koska Milo on perheen toinen lapsi ja ikäeroa isosiskoon on vain 10 kuukautta ja 3 viikkoa, on pieni mies joutunut väistämättä tottumaan siihen, että aina ei ehditä viihdyttämään ja passaamaan, toisinaan palvelua saattaa joutua odottamaan pitkänkin tovin, kun isosisko vie niin ison osan huomiosta. Toisaalta, ei se ole tuntunut Miloa haittaavan missään vaiheessa ja toisin kuin Isla, Milo on tottunut puuhaamaan yksikseen ja viihtyy paljon paremmin omissa oloissaan, kuin esikoisemme. Kun Milo saa jakamatonta huomiota osakseen, siitä nautitaan täysin siemauksin ja aurinkoinen poika näyttää niinä hetkinä maailman onnellisimmalta lapselta.

Vuoden ikäinen kuopuksemme on kävellyt jo muutaman kuukauden ajan koko ajan enemmän ja enemmän, nykyään ulkonakaan ei viitsitä enää kontata. Kotona kävely vaihtuu usein juoksuksi, kun pitää pysyä isosiskon perässä ja Isla onkin Milolle esikuva, jonka tekemisiä matkitaan koko ajan. Islan avustuksella Milo oppi avaamaan kaikki kaapit ja laatikot ennätysnopeasti, myös muut jäynät tehdään kahdestaan ja sisko neuvoo kyllä pienempää avuliaasti ;) Milo rakastaa pusuja ja haleja, kiikkumista, ruokaa, haisevaa unipupua, lelujen syömistä, isosiskon leikkien sotkemista, potalla istumista, piiloleikkiä ja ulkoilua. Kuten olen aikaisemminkin maininnut, Milo on sellainen jees-mies, jolle kelpaa kaikki. Mun mielestä on ihanaa, miten lapsi osaa olla niin tyytyväinen ja onnellinen pienistä asioista, kuten esimerkiksi siitä, että sai viime viikonloppuna mökillä maistaa jälkkäriksi ranskalaista. Olisittepa nähneet sen ilmeen! Mä näyttäisin ehkä yhtä onnelliselta, jos voittaisin lotossa, mutta Milolle riitti se ranskalainen - sillä oli päivä pelastettu.




Milo on ollut tähän asti varsin helppo lapsi ja me ollaan päästy aika vähällä. Yösyötöt jäi pois alle neljän kuukauden iässä ja sitä ennen syöttöjä oli useimmiten vain kerran yössä. Milolla oli koliikki aivan kuin siskollaankin, mutta se kesti huomattavasti lyhyemmän aikaa, kuin Islalla - onneksi. Pieni mies on ollut useimmiten tyytyväinen, ruoka ja unikin on maistunut vähintäänkin hyvin. En voisi olla tyytyväisempi siihen, kuinka helpolla me selvittiin ensimmäisestä vuodesta, sillä paljon pahempaakin olisi voinut olla. Toki kahden näin pienen lapsen kanssa arki jo sinäällään tuo haasteita ja verottaa jaksamista, mutta nostan hattua kaikkien pienten lasten äideille, jotka selviää paljon Miloa hankalempien lapsien kanssa!

Tällä viikolla kävin Milon kanssa kotona vaa'alla ja lukemaksi saatiin komea 11,3 kiloa, aika huikeaa! Ihan uskomatonta ajatella, että vuodessa Milo on kerännyt painoa yli 8,5 kiloa ja pienen pieni rääpäle on muuttunut isoksi pojaksi. Meillä on reilun parin viikon päästä Milon kanssa neuvola, joten sitten saamme tietää mittoja vähän tarkemmin ja ne tulen tietysti myös tänne päivittämään. Tällä hetkellä Milo käyttää 80-86-senttisiä vaatteita, jokunen 92-senttinen taitaa myös olla joukossa. Pienimmät 80-senttiset on pistetty pois ja aika kummallista ajatella, että muksujen vaatekoko on osittain sama, kun Islakin käyttää 92-senttisiä vaatteita! 

Kuten olen aiemmin maininnut, on Milo ollut aina varsin hyvä syömään ja sen huomaa kyllä jäbän koostakin, ei ole enää mikään ihan kevyin nostella! Viime aikoina ruoka on alkanut vähän tökkimään ja luulisin, että se johtuu osittain siitä, kun Isla uhmaa ruokapöydässä kieltäytyen syömästä ja Milo ottaa tietysti mallia siskoltaan. Useimmiten kuitenkin ruoka kuin ruoka menee alas hyvin ja syömisen kanssa ei joudu tappelemaan. Milo syö samaa ruokaa meidän kanssa ja vaikka ruokaan lipsahtaisi reilummalla kädellä esimerkiksi valkosipulia (sitä on meillä lähes joka ruuassa :D), niin se ei tunnu haittaavan. Olipa kyseessä makaronilaatikko, kalakeitto tai kunnon pihvi - Milolle kelpaa kaikki. Lusikkaa en ole Milolle vielä omaan käteen antanut, sillä jäbä on vasta ihan äskettäin tajunnut sormiruokailun hienouden ja omin pikkukätösin leipä, banaani ynnä muut on alkaneet menemään lattian sijasta suuhun. Mun mielestä Milolla ei ole vielä mikään kiire syödä tai juoda itse, joten odottelen sopivaa hetkeä ja sitä, että homma alkaa oikeasti myös pientä ruokailijaa kiinnostamaan. 

Vuoden aikana Milo on oppinut hirmuisen määrän uusia taitoja, alkanut tuomaan esille omaa luonnettaan ja kasvattanut niin mua kuin Miikaakin taas asteen verran vanhempina. Kuluneen vuoden aikana olen saanut hurjasti iloa ja onnellisia hetkiä tuon pienen pojan ansiosta, joka on meille kultaakin kalliimpi, Islan kanssa tietysti. Vuoden aikana mä olen katsonut, kuinka sisarukset opettelevat kommunikoimaan keskenään, opettelevat leikkimään yhdessä, keksivät ilkeyksiä ja rakastavat toisiaan. Kahden vuoden aikana mä olen saanut jotain sanoinkuvaamattoman hienoa, perheen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että meidän perhe on täysilukuinen ja nyt on hyvä siirtyä eteenpäin, alkaa keskittymään itseensä ja opiskelemaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin se vauvakuume iskee ;) 



Kisafiiliksissä

$
0
0

Huh, millainen peli just nyt on menossa! Veikkaan, että aika moni on telkkareiden ääressä tällä hetkellä, mutta ajattelin tulla pikaisesti kertoilemaan meidän kuulumisia samalla, kun vilkuilen koko ajan telkkaria ja mun sydän jyskyttää hulluna, kun peli on niin jännä! Mulla ois pari valittua sanaa sanottavana esimerkiksi tuomaripelistä, mutta ehkä en ala nyt siitä nurisemaan. Toivottavasti pojat hoitaa pelin kotiin ja päästään juhlimaan kultaa. Mitali sentään on varmistettu ja ei se hopeakaan huono ole, vaikka haluankin uskoa, että kyllä me tämä vielä viedään, vaikka vastapuoli pelaakin sikaa välillä. Mun kisastudiossa ei tungosta ole, kun muksut on onneksi nukkumassa ja Miika on töissä. No onneksi Miikalla on ensi viikolla useampi vapaapäivä, joten tää sunnuntaivuoro ei haittaa. 

Me käytiin tänään taas anoppilassa, kuten yleensä joka sunnuntai tapana on. Läträsin muksuille aurinkorasvaa joka paikkaan ja pistettiin kesävermettä niskaan, kun ulkona paistoi niin ihanasti aurinko ja oli tosi lämmin. Heti, kun kotiovesta ehdittiin pihalle, alkoi tuulemaan ihan pirusti ja muutaman minuutin päästä vettä tulikin kaatamalla. Ulkoilu mummilassa vaihtui sisätiloissa kököttämiseen, kun ulkona tuli vettä ja ukkonenkin murahteli useampaan otteeseen. Lapsia sisätiloissa oleskelu ei tuntunut haittaavan, onhan mummilassa kuitenkin eri lelut kuin kotosalla ja niillä ei tule leikittyä joka päivä - ne on siis tietenkin paljon mielenkiintoisempia. Kotiin tultiin neljän pintaan ja Miika menikin sitten kuuteen töihin. 


Ensi viikolla meinattiin viedä ipanat Puijon torniin katselemaan maisemia ja saas nähdä josko jotain muutakin keksittäisiin, kun Miikalla on tosiaan muutama arkivapaa. Lapset menevät viikonlopuksi sitten mummon ja papan luokse mökille, joten meillä taitaa olla Miikan kanssa tiedossa taas suursiivous kotona :D Mä vähän vihjailin, että makkarit vaihdettaisiin taas toisinpäin, sillä Isla on jatkuvasti vaatehuoneessa, sinne kun pääsee muksujen huoneesta. 

Nyt mä lähden kannustamaan Suomea voittoon!




Räkä-Roope x 2

$
0
0
Jälleen se on rantautunut kiusaamaan perheen pienimpiä, flunssa nimittäin. Johan tässä olikin pitkä pätkä, ettei kenenkään nokka vuotanut ja nyt se on taas täällä. Islan nenä alkoi vuotamaan toissapäivänä ja Milo seurasi eilen heti perässä. Mua niin harmittaa katsoa vierestä, kun kummallakin on hankala olla ja oloa ei voi ihan mahdottomasti helpottaa. Nenäfriidastakaan ei kauheasti ole apua, kun kummatkin vihaavat sitä yli kaiken ja huudoksihan sen kanssa menee ja sitten räkää valuu tuhatkertaisesti lisää. Ruokahalu on Islalla hieman kateissa, Milolle maistuu sapuska samaan malliin kuin aiemminkin. Toissayönä Isla nukkui tosi levottomasti, mutta se ei ollut mitään verrattuna viime yöhön, huh! Muksut meni sänkyyn heti kahdeksan jälkeen, mutta Isla huusi vähän väliä, oli varmaan vaan niin hankala olla. Milokin pyöri levottomasti Islan huudon takia ja kahdestatoista puoli kolmeen asti likka ramppas koko ajan muksujen huoneen ovella. Mä ajattelin, että tänään ois saatu nukkua edes hieman normaalia pidempään, kun takana on levoton yö, mutta herätys oli täysin normiaikaan seiskalta. Turha varmaan ihmetellä, että miksi Isla meinasi nukahtaa ruokapöytään yhdeltätoista :D





Blogikin sai olla muutaman päivän ihan rauhassa, kun Miika oli vapaalla ja halusin nauttia kahdenkeskeisestä ajasta, kun sitä kerrankin oli. Ei muuten yhtään harmittanut, että tietokone pysyi kiinni kaksi kokonaista päivää, se on oikeasti jo ennenkuulumatonta :D Huomenna Miika on taas vapaalla, perjantaina töissä ja viikonloppu saadaan sitten viettää laatuaikaa (lue: siivota), kun muksut on mökillä. Mä olen kirjoittanut jääkaapin oveen jäätävän pitkän to do-listan, josta olisi tarkoitus saada karsittua suurin osa hommista viikonlopun aikana. Kun listassa lukee mm. kaappien räjäyttäminen, niin mua itkettää jo melkein valmiiksi se homman määrä, puhumattakaan kaikesta muusta mitä listassa lukee. No mutta on oikeasti ihanaa, kun kerrankin pääsee tekemään rauhassa ilman, että kukaan roikkuu lahkeessa kiinni huomiota vaatien tai tekee tuhmuuksia toisaalla! Pieneen sitä on tyytyväinen lasten myötä, enpä olisi muutama vuosi takaperin uskonut nauttivani siitä, kun saan siivota yksin ;) 

Mulla ois ihan hirmuisesti juttuideoita ja merkkailin tänään niitä ylöskin, 
jotta muistaisin kirjoittaa kaikesta - nähdään siis taas pian!

P.S. Luulin ehtiväni postaamaan tänään suht ajoissa, kun laitoin lapset sänkyyn puoli kahdeksan aikaan. Milo nukahti heti, mutta Isla kävi herättämässä pikkuveljen vartin päästä, kun ei enää muutakaan jäynää keksinyt ja siitähän se riemu vasta repesikin. Isla sammui vihdoinkin 1,5h jälkeen yhdeksältä, Milo kymmentä vaille kymmenen, kun olin kuunnellut kaksi tuntia huutoa ja käynyt rauhoittelemassa tuhat kertaa, joten summa summarum - ei taaskaan ehdi tekemään ihmisten aikaan yhtään mitään :D



Pienen miehen kesätukka

$
0
0

Katsokaa nyt, kuinka meidän pienestä pojasta kasvoi yhdessä hujauksessa iso poika, kun tukka leikattiin! Milon hiuksiin ei olla aiemmin koskettu, sillä pituutta niillä ei ole ihan hirmuisesti ollut, mutta mua on jo jonkin aikaa ärsyttänyt tukka, joka kasvaa korvien päällä ja roikkuu otsalla hassun näköisesti. Olen miettinyt jo tovin jos toisenkin, että hiuksille pitäisi jotain tehdä, mutta aiemmin ei olla saatu oikein ystävän kanssa aikatauluja natsaamaan, joten tukan leikkaaminenkin sitten vähän venähti myöhemmäksi. Mä annoin suosiolla Milon osaavempiin käsiin, en olisi todellakaan itse uskaltanut alkaa saksimaan tuota päätä, pilalle se olisi kuitenkin mennyt :D Hiukset päätettiin ajaa sivuilta koneella, sillä pyörivä pää yhdistettynä saksiin ei ole oikein hyvä kombo. Milo sai tutustua koneeseen rauhassa, laittaa sitä päälle mun kanssa ja käteenkin kokeiltiin, että miltä se tärinä tuntuu. Kaikki oli Milolle ihan ookoo, mutta siinä vaiheessa kun hiuksia alettiin toden teolla ajelemaan, alkoi parkuminen. Onhan se toki ihan ymmärrettävää, kun hiuksia ei olla koskaan leikattu ja sitten yhtäkkiä korvan viereen tuodaan kovaääninen vempele, joka vielä kaiken hyvän lisäksi tärisee päänahkaa vasten. Mä yritin parhaani mukaan toimia sirkuspellenä, tarjota tavaroita viihdykkeeksi ja piirrettyjä puhelimesta, mutta mikään ei kelvannut. Huuto jatkui niin pitkään, kunnes kone pistettiin pois päältä ja alkoi uudestaan heti, kun kone laitettiin takaisin päälle. Noh, toivottavasti ensimmäinen kerta oli se kaikista pelottavin ja ensi kerralla sujuisi jo vähän paremmin :)

Saksilla leikkaaminen oli Milon mielestä ihan siedettävä juttu, onneksi. Pää pyöri vimmatusti puolelta toiselle, kun Milo yritti katsoa, että mitähän siellä selän takana mahtaa tapahtua. Onneksi pienen pojan hiuksien leikkaamisessa ei mene pitkään, jopa vuosikkaalla natiaisella riittää kärsivällisyys ja mikä parasta, poikaa ei tarvinnut huudattaa paria minuuttia pidempään.

Milon hius on kovin vaalea, joten tukka jätettiin päältä reilusti pidemmäksi, jottei lapsrukka näyttäisi vallan kaljulta ja mun mielestä tollainen päältä pidempi malli sopii paljon paremmin, kuin siilitukka. Nyt on isä ja poika aika samiksia, ainakin hiusmallin suhteen :) Peilin edessä Milo katsoi itseään ensin ihan kummissaan, kunnes virne levisi korvasta korvaan ja peilissä olevalle komealle tyypille morjestettiin ihan kummankin käden voimin. Mä tykkään Milon tukasta hurjan paljon ja Islakin ihasteli pikkuveljen uusia hiuksia pitkän tovin, onhan ne kyllä ihan sellaiset ison pojan hiukset!

Minkä ikäisenä teidän lapsilta on ensimmäisen kerran leikattu hiuksia? Miten sujui? :)



Pienten ihmisten uudet kesäkuteet

$
0
0
Kun helteet yllättivät meidän pari viikkoa sitten, voi todellakin puhua yllättämisestä, sillä lapsilla ei ollut kaapissa oikein mitään sopivaa yli kahteenkymmeneen plusasteeseen. Onneksi saatiin juuri ennen helteitä myytyä vanhat rattaat pois, sillä vaikka lastenvaatteet aika edullisia onkin ainakin ketjuliikkeissä, muodostuu niistäkin pienen pienistä vaatteista yllättävän suuri summa, kun ostaa kahdelle lapselle kaikki kesävaatteet kerralla. Islalla ei ollut yhden yhtä hattua, Milolla sentään yksi ja kummankin kenkäpolitiikka näytti aika säälittävältä, Milokin hikoili tennareissaan aivan kuten isosiskokin. Islalla oli muutamat shortsit, Milolla ei yhtiäkään. Onneksi ehdin käymään kaupoilla juuri ennen helteitä, jottei pienten tarvinnut sentään pitkissä vaatteissa paahtua tuolla ulkona. No, kuten huomata saattaa, ei sitä iloa pitkään kestänyt ja viimeisen viikon aikana ei ole tarvinnut paljoa miettiä kesäkamppeita, kun ulkona on parhaimmillaan ollut vain muutama plusaste. Mikäli sääennustetta on uskominen, ensi viikolla pitäisi olla taas lämpimämpää, tykkään!

Ajattelin ensimmäisenä esitellä uudet kengät ja hatut, joita kävin kissojen ja koirien kanssa metsästämässä. Miten vaikeaa voikaan olla löytää siistin näköisiä sandaaleja tuollaiselle pienelle miehelle, jonka kengänkoko on 21-22? Löysin vain siedettävän näköisiä, jotka oli vähän turhan hinnakkaita mun makuun ja siedettävän näköisiä, jotka oli edullisia. Voitte varmaan arvata, kummat valitsin? En viitsi maksaa maltaita ihan ookoon näköisistä kengistä, joten nyt on tyytyminen noihin ei-niin-nätteihin. No, kaikkea ei voi saada :D Kummallakin muksulla on kopiocrocsit kuvissa näkyvien kenkien lisäksi, sillä lapset nyt vaan tykkää ihan älyttömästi niiden keveydestä ja ne helppo sujauttaa jalkaan ulos lähtiessä.

Mä olen näistä ihanuuksista ehkä vähän Islalle kateellinen... H&M 

H&M 

H&M 

H&M 

H&M 

Halpa-Halli 

H&M

Mä en oo varmaan valittanut vielä tarpeeksi, joten voisin napista myös vähän hattuvalikoimasta... Milolle löysin jo jokin aika sitten H&M:ltä söpön siniruudullisen lippiksen ja jälkikäteen olen harmitellut, etten ottanut samalla harmaata, sillä nyt niitä ei löydy enää mistään! Henkkamaukalta löytyi tuollainen baskerimallinen lätsä, joka on kyllä aika hieno - ei enää oikeastaan harmita se harmaan lippiksen puuttuminen :) Islalle kesähatun etsiminen oli huomattavasti hankalempaa, sillä mä en tykkää tytöillä erityisemmin lippiksistä ja lierihatuista. Noh, nyt meillä on molempia, kun pakko olla jotakin pään suojana. Isla rakastui lippikseen, onhan se vaaleanpunainen ja siinä on timantteja ;) Kaksi lierihattua nappasin myös mukaan, sillä vaihtohattujakin pitää olla, mutta lippis on ollut selkeästi eniten käytössä. Onneksi Isla antaa hatun olla päässä, sillä viime kesänä lierihattuihin jouduttiin lisäämään itse narut, kun muuten likka repi ne koko ajan päästä. Voisi olla vähän huvittavan näköistä, jos lippikseen joutuisi narut laittamaan :D

Kesävaatetta tuli ostettua aikamoinen kasa, joten niitä esittelen lisää sitten vähän myöhemmin! 

Mistä te olette löytäneet kesäkenkiä pienille pojille? 


Paluu arkeen

$
0
0




Isla tuumasi, että koskee. Aivan varmasti. Mökillä kumppareita laittaessa oli 
tasapaino pettänyt ja likka oli horjahtanut suoraan rappusia päin :(

Paluu arkeen lapsivapaan viikonlopun jälkeen on tuntunut raskaalta, mutta silti niin ihanalta. Minä rakastan rutiineja ja täsmällisyyttä yli kaiken, joten nyt on taas tuttu ja turvallinen olo, kun lasten päivärytmi aikatauluttaa oman päivän. Olihan se kuitenkin ihanaa pitää muutama päivä vapaata lapsista ja ipanoillekin teki varmasti ihan hyvää saada pieni irtiotto vanhemmista ja kovasti olivat kuulemma nauttineet mökkeilystä.

Mäkkäri- ja Ikearuuat on nyt vaihdettu takaisin kotiruokaan, uunissa valmistui hornetteja ja hellalla jauhelihakeittoa, pyykkikone hurisee taustalla, aamu alkoi aivan liian aikaisin (klo 5.45), olen lohduttanut itkevää lasta, puhaltanut pipejä, tiskannut ja menettänyt hermoni. Kuulostaa aivan meidän arjelta. Nukuin kolmen tunnin päiväunet ja näin ollen kolmen ja puolen tunnin yöunilla alkanut päivä ei tuntunut enää laisinkaan niin pahalta. Lapset pääsivät ulkoilemaan serkkutytön kanssa lähipuistoon ja aika hurahti kuin siivillä, aurinko paistoi ja tytöt kiljuivat riemuissaan. Onneksi mun sisko jäi nyt kesälomalle, joten saadaan useammin puistoiluseuraa ja lapsetkin pääsevät leikkimään useamman kerran viikossa serkun kanssa. 

To do-lista tuijottaa jääkaapin ovessa vaativasti, joka nurkassa lojuu myyntiin meneviä tavaroita ja nukkumaankin pitäisi ehtiä joskus. Eiköhän tämä tästä, kunhan vain lapset nukahtaisivat aina yhtä kiltisti kuin tänään (tasan klo 20.00) ja en jumittuisi koneelle istumaan koko illaksi, kunnes raahaudun sänkyyn yhden tai kahden aikaan yöllä. Taidankin pistää heti toimeksi ja laittaa kerrankin koneen kiinni ajoissa! 

Toivottavasti muillakin on takana ihana ja rentouttava viikonloppu!


Pienten ihmisten uudet kesäkuteet osa 2

$
0
0
Me ollaan valmiina kunnon kesään, joten hellettä tänne, kiitos! Kerroinkin jo edellisessä vaatepostauksessa, että lapsille tuli ostettua aikamoinen kasa vaatetta ja koska tuosta on jo aikaa pari viikkoa, en tosiaan muistanut että ostin noin paljon sitä vaatetta, hups. Kesällä ulkona saattaa mennä useampi vaatekerta päivässä, kun pikkuriiviöt rymyää ja riehuu sen minkä kerkeävät ja pakostikin rapatessa roiskuu. Ja niinhän sen pitääkin olla, vaatteet on käyttöä varten ja leikki on lapsen työtä, ei meillä ainakaan kiljuta hiekkalaatikon reunalla, että älä istu sinne kun vaatteet menee likaiseksi. Mä kammoan sotkua, mutta lasten myötä olen alkanut hyväksymään sen, että esimerkiksi kaksivuotiaan syöminen ei ole aina sieltä siisteimmästä päästä ja ulkonakin halutaan kiertää jokaisen kuralätäkön kautta joka ikinen kerta, kun sellainen vastaan tulee. Viime kesänä mä kammosin sitä, kuinka järkyttävän näköiseksi vaatteet voi mennä yhden ulkoilukerran aikana ja kuinka paljon sitä hiekkaa kannetaan mukana kotiin asti, mutta sille ei vaan mahda mitään. Mieluummin höllään vähän omaa pipoa, kuin saan sydänkohtauksen ;)

Kuten kerroin, ostin kahdelle lapselle kesävaatteet ja niihin paloi jo sen verran rahaa, että tällä kertaa ei tarttunut mukaan paljoa ylimääräistä, niin kuin yleensä. Ensimmäisessä kuvassa näkyvä pinkki mekko on vielä vallan reilu Islalle ja turhan lämmin kesäkeleille, mutten pystynyt vain vastustamaan sitä alerekissä. Ne punaiset laput on vain niin houkuttelevia... Toinen "ylimääräinen" ostos oli yökkäri Islalle, meillä kissat on nyt yksi lemppariasioista ja olisittepa nähneet tytön ilmeen, kun paljastin yökkärin pussistaan. Tottakai se piti saada heti päälle :) Muutama alelöytö tuli tehtyä, vaikka suurin osa olikin normaalihintaisia - onneksi kesävaatteet on aika edullisia verrattuna esimerkiksi toppahaalareihin. 

KappAhl ja Halpa-Halli

H&M ja Lindex 

 H&M

 H&M

 H&M

 H&M

 H&M

Halpa-Halli 

H&M 

KappAhl

Kuten olen monesti aiemminkin sanonut, ostan mieluiten edullisia vaatteita lapsille ja suosin näitä isoja ketjuliikkeitä juurikin hinnan takia. Meidän käytössä halvemmatkin vaatteet on kestäneet vallan hyvin ja eipähän harmita, vaikka niihin tulisikin tahroja, jotka eivät lähde edes pesemällä pois. Milloinkahan Isla keksii voikukat... :D Ulkovaatteissa olen laadun suhteen huomattavasti tarkempi ja näin ollen olen valmis myös maksamaan enemmän, jotta ne kestäisivät käytössä. Siltikin, myös edullisesti voi saada hyvää vaatetta. Kummallakin lapsella on Lindexin välikausihaalarit, jotka ovat vedenpitävät ja niistä olen maksanut viisitoista euroa kappaleelta. Loisto-ostoksia. Kummallakin on myös Name It:n välikausihaalarit, jotka maksoivat noin 55€ kappaleelta ja Islan haalari on edelleenkin aivan uudenveroisessa kunnossa vajaan vuoden aktiivikäytön jälkeen. Kallein yksittäinen vaate meillä on POP:n toppahaalari, joka maksoi reilun satasen. Enhän minä sitä olisi raaskinut ostaa, mutta joululahjaksi saaduilla lahjakorteilla raaskin sijoittaa hyvään haalariin. Kyllähän se on hyvä, pakko myöntää, mutta edullisemmatkin on ajaneet meillä yhtä hyvin asiansa :)

Suositteko merkkivaatteita vai luotatteko isojen ketjuliikkeiden tarjontaan?


Brio Go Next

$
0
0
Postaus toteutettu yhteistyössä Brion kanssa.

Mä sainkin jo muutaman kyselyn meidän uusista rattaista, sillä ne on jo pariin otteeseen täällä vilahtaneet, joten ajattelin tulla kirjoittamaan niistä vihdoinkin hieman lisää! Sain joku aika sitten mielenkiintoisen yhteydenoton koskien Brion uutta Go Next-ratasmallia, joka oli tullut juuri markkinoille. Meillä ei ole koskaan ollut Brion rattaita, vaikka nekin olivat yksi vaihtoehto silloin, kun odotin Islaa. Nyt kun sain mahdollisuuden päästä testaamaan uutta ratasmallia, jota on kehitelty usean vuoden ajan, en nähnyt mitään syytä kieltäytyä näin hienosta mahdollisuudesta. Rattaat on olleet meillä nyt kolmisen viikkoa ja ollaan päästy ajelemaan niillä monen monta kertaa, Islakin on ihastunut rattaisiin ja istuisi mielellään kyydissä, mutta työntäminenkin kelpaa, mikäli Milo on kyytiläisenä. 






Mä olen ollut varsin tyytyväinen meidän edellisiin rattaisiin, joten mulla oli aika kovat odotukset Go Nextien suhteen. Mun odotukset ylittyi kirkkaasti, joten oon aika rakastunut uusiin rattaisiin ja me joudutaan tappelemaan Miikan kanssa siitä, kumpiko niitä saa työntää :D Edellisiin rattaisiin verrattuna Go Nextissä on muutama ominaisuus, jotka kuulosti jo tuotetietoja lukiessa hyvältä ja käytännössä ne on todettu sitäkin paremmiksi. 

- Tavarakori on kooltaan todella iso ja siitä saa nostettua reunat ylös, jotta suurempikin määrä tavaraa pysyy menossa mukana. Koriin mahtuu helposti ruokakassi ja muuta hilpettä, lastaustila on oikeasti iso ja tavaroita ei tarvitse sulloa koriin turhan pienestä aukosta. 

- Aurinkolippa laskeutuu todella, todella alas ja suojaa lasta hyvin, mutta se kiinnittyy tarvittaessa myös magneetilla ylös. Kuomun saa myös takaosasta vetoketjulla auki ja sen alta paljastuu tuuletusaukko, jossa on verkko. 

- Selkänojan säätö on fiksuin, mitä olen nähnyt ja älyttömän helppo käyttää. Meidän Gessleineissä oli perinteinen metallivipu-säätö ja sitä oli hankala käyttää, kun käsi piti pujotella selkänojan ja kuomun väliin. Mountain Buggyissä on portaaton narusäätö ja vaikka se kätevä onkin, ei vedä vertoja Brion selkänojasäädön helppokäyttöisyydelle.

- Jousitus, joka antaa periksi, muttei ole kuitenkaan liian pehmeä. Myös etupyörät joustavat erikseen, jotta kynnyksien ylitys olisi ketterämpää. Aiemmissa rattaissa ei jousitusta ole ollut ja tämä on kyllä mielestäni hyvä ominaisuus, työntäminen hieman epätasaisemmassakin maastossa on mukavaa.

- Taittuvat todella näppärästi ja ennen kaikkea pieneen tilaan, meidän pieneen farmariin (Hyundai i30) mahtuvat helposti ja tilaa jää ylikin. Korkeussuunnassa paketti jää aika korkeaksi, mutta pikalukituksella olevat takapyörät saa irroitettua helposti, mikäli tarvetta on.




Rattaissa on monen monta loistavaa oivallusta ja ominaisuutta, joita voisin hehkuttaa vaikka maailman tappiin asti. Kukaan ei ole velvoittanut mua kertomaan rattaista jokaiselle vastaantulijalle, mutta silti jaksan ylistää niitä jokaiselle, joka vain jaksaa kuunnella, sillä ne on oikeasti loistavat. Harmittelen kovasti, ettei näitä ollut silloin kun odotin Islaa, meidän ratasvalinta olisi hyvinkin saattanut olla erilainen. Vaunukopalle ei harmi kyllä käyttöä tule, mutta Milolla on ratasikää vielä hyvä tovi jäljellä ja tällä viikolla ajattelin tilata seisomalaudan, jotta päästään taittamaan rattailla vähän pidempääkin matkaa. Tähän mennessä rattaita on testattu ahkerasti lähialueilla, minne Islakin jaksaa kävellä ja tyytyväisempi en voisi olla. Pelkäsin alkuun pieniä eturenkaita, sillä olen tottunut isoihin ilmakumipyöriin ja oletin, että asfalttitien ulkopuolella saattaisimme olla vaikeuksissa. Oletukseni osoittautui vääräksi, sillä rattaat kulkevat kevyesti myös soralla ja hiekalla, joka ei ole ihan upottavaa. Mökillä äitini kävi näillä kärryttelemässä myös mökkitiellä ja sanoi, että hyvin liikkui, joskin ryttyytti jonkun verran. Sinäällään en ihmettele ollenkaan, sillä tielle ajettu isokokoinen murske asettaa haasteita myös isoilla pyörillä varustetuille rattaille.

Brio Go Nextit kääntyy ketterästi pienessäkin tilassa ja keveytensä puolesta niitä on helppo käyttää myös yhdellä kädellä. Jotain rattaiden keveydestä työntäessä kertoo myös se, että Islakin jaksaa työntää niitä ylämäkeen ja ensimmäisinä päivinä minä ja Miika ei paljoa päästy kärryjä testaamaan, kun joku pienempi oli koko ajan niitä innoissaan työntämässä. Auttaakaan ei saanut. Rattaisiin on saatavilla myös eteen isot ilmakumirenkaat, mutta ainakaan nykyisellä käytöllä en näe niitä meille tarpeelliseksi. Asia voisi olla toinen, jos asuttaisiin maalla, mutta kaupungissa pienet pyörät on tosi ketterät ja uskon, että niillä selvitään vallan mainiosti myös talvellakin. 

Kaikki kankaat on vetoketjuilla irroitettavat, joten ne saa helposti nakatattua tarvittaessa pesuun. Me ei saatu itse päättää rattaiden väriä, mutta onnekseni sain juuri sen minkä halusinkin eli mustat kankaat, joita piristää neonväriset vetoketjut. Meillä ei ole koskaan ollut rattaissa heittoaisaa, joten en osaa kaivata sitä myöskään näissä. Istuinosan saa käännettyä muutamassa sekunnissa ja vaunukoppakin sujahtaa paikalleen vaivattomasti. Vaunukopassa on oma erillinen kuomu, jossa on myös samat ominaisuudet, kuin ratasosan kuomussakin. Kopan reunoilla on vetoketjut, joiden takaa löytyy kantokahvat. Mielestäni erittäin hyvä ominaisuus, eipähän kantokahvat pyöri turhaan tiellä. Jalkopäädystä löytyy myös kaksi taskua pienille tavaroille, jotka haluaa pitää koko ajan käden ulottuvilla. Vaunukopan peite tulee kiinni magneeteilla ja mä yllätyin, kuinka napakasti peitteen saa kahdella magneetilla kiinni. 





Mä voisin jaaritella Go Nexteistä vaikka kuinka pitkään, sillä vaikka olen omistanut ennen näitä jo kahdet rattaat, on uusia ominaisuuksia hirmuinen kasa. Ehkä tässä tuli nyt kuitenkin kaikki tärkeimmät ominaisuudet esiteltyä ja kurkatkaapas nuo videotkin, löytyy Islan hassuttelua ja esittelen selkänojan säätämisen - se on oikeasti ihan luvattoman helppokäyttöinen! Mikäli tuli mieleen jotain kysyttävää, niin kommenttiboksiin kysymyksiä tulemaan :) Millaisia rattaita teiltä löytyy?

P.S. Mua on haitannut jo pitkään se, kuinka vähän rattaisiin yleensä laitetaan heijastimia, vaikka musta väri taitaa olla suosituin ja rattaat on ne, jotka ensimmäisenä ylittää tietä. Meillä roikkui Gessleineissä pari irtoheijastinta, jotta annettaisiin autoilijoille edes vähän paremmat mahdollisuudet nähdä rattaat ja työntäjä, omaa turvallisuutta toki yhtään väheksymättä. Yllätyin positiivisesti, kun huomasin, että Go Nexteistä löytyy aisan molemmin puolin kunnon heijastimet, kuten myös eturenkaiden vierestä ja nekin tietysti kummallakin puolella. Tästä iso hatunnosto Briolle! 



Pikkumiehen synttärilahjasaalis

$
0
0
Mä en ole vielä kirjoittanutkaan tänne Milon synttäreistä ja syy lienee se, että niitä ei olla varsinaisesti ehditty vielä juhlimaan. Tuskastelin juuri sitä, että tässä kuussa joka viikonloppu on täynnä tekemistä, joten voi olla, että muksujen synttärit siirtyvät sitten heinäkuun alkuun, mutta eipä se ole ehkä niin justiinsa. Otettiin kuitenkin pieni varaslähtö synttäreihin ja saatiin mun sisko tyttärensä kanssa kahvittelemaan meille pari viikkoa sitten, juuri päivää ennen varsinaista synttäripäivää. Koska kyseessä oli pienimuotoinen kahvittelu, ostin kaupasta vähän herkkuja ja kävin hakemassa pikaisesti tuosta vierestä Trubelta pullaa ja riisipiirakoita, ne on vaan niin hyviä! Itse kokeilin ensimmäistä kertaa rieskarullia ja nekin tuntuivat kelpaavan paremmin kuin hyvin, osan jouduin säilömään jääkaappiin, jotta seuraavallekin päivälle riittäisi, kun mun äiti oli tulossa kahvittelemaan.









Koska varsinaisia synttärikemuja ei olla vielä pidetty, on lahjoja kannettu tänne vähän kerrallaan, kuka nyt on sattunut sopivasti pistäytymään. Mä toivoin, että meidän leluvuori ei kasvaisi aivan hillittömäksi ja siksi halusinkin, että jos jotain leluja Milo saa, niin sitten mielellään Brion junarataan osia tai dubloja. Junarataa meillä ei vielä ollutkaan, joten mun sisko toi Milolle kaksi pakettia ja niilläkin sai jo vallan passelin kokoisen radan naperoille. Isla innostui radasta kovasti ja oppi nopeasti kasaamaan paloja yhteen, Milon mielestä kaikki osat oli vallan passelia ruokaa. Vuosikkaalla kaikki menee vielä suuhun, mutta tuskin menee pitkään, että Milokin hoksaa junaradan tarkoituksen. Minna-kummilta Milo sai ihanan Muumi Viidakko-setin, jota en taida raaskia edes käyttää. Isla sai ristiäisissään kummiltaan Marimekon Karkuteillä-setin ja sekin on käyttämättömänä kaapissa, kun en uskalla käyttää niitä :D Mari- ja Paavo-kummilta tuli Milolle oma pienen pieni Nomination, joka tosin valikoitui Islan suosikiksi. Milo ei korusta välittänyt, mutta olisittepa nähneet Islan - joku ihan vähän ylpeänä kantoi korua ranteessaan ;) Nominationin lisäksi Milo sai kummeiltaan shortsit ja t-paidan, mummilta Marimekon pitkähihaisen ja mummolta rahaa kumppareihin, jotka ostetaan sitten vähän lähempänä syksyä. Mun mielestä lahjasaldo oli varsin sopivan kokoinen ja hyödyllinen, mitään turhaa krääsää ei ole ainakaan toistaiseksi tullut ja siihen oon enemmän kuin tyytyväinen, sillä esimerkiksi leluja tuntuu jo nyt olevan aivan liikaa. 

Toivottavasti heinäkuussa saataisiin järkättyä joku viikonloppu, jolloin ehdittäisiin pitää kunnon kekkerit kummallekin lapselle. Eihän noin pienet vielä sellaisia osaa vaatia, mutta olisihan se kivaa päästä vähän panostamaan ja kun mä olen tässä lähiaikoina harjoitellut sitä leipomistakin! ;)



Se on taas täällä!

$
0
0


Kesä nimittäin <3 Kuinka paljon sinua kaipasimmekaan ja vaikka onkin kuuma, niin en kyllä valita nyt yhtään, sillä mieluummin siedän kuumuutta kuin kylmyyttä - ehdottomasti. Eilen meinasin jo hieman valittaa, että nyt alkaa olemaan jo turhan lämmin, kun mittari hipoi varjossakin kolmeakymmentä, mutta sitten muistin, että kesä on niin älyttömän lyhyt ja ennen kuin huomaankaan, vedän taas toppatakkia niskaan ja valitan jäätyneistä sormista. Mä olen syntynyt loppukesästä ja vuosi vuodelta rakastan kesää enemmän ja enemmän, lapsienkin kanssa ulkoilu on silloin paljon mukavempaa ja helpompaa, kuin talvipakkasilla.

Me sovittiin eilen treffit tuohon meidän lähipuistoon siskon ja kummitytön kanssa, mikä voisikaan olla parempi tapa viettää lämmin ja aurinkoinen päivä, kuin ulkoillen hyvässä seurassa? Mun mielestä on ihanaa huomata, kuinka paljon tytöillä on jo nyt yhteisiä juttuja ja tässä vaiheessa vuoden ja kolmen kuukauden ikäero ei tunnu juurikaan enää haittaavan yhteisiä touhuja. Milo on konkkaronkan nuorin, mutta roikkuu silti sinnikkäästi perässä ja matkii isompien temppuja, tietysti. Milostakin huomaa, kuinka paljon tyytyväisempi lapsi meillä on nyt ulkoillessa, kun ei tarvitse laittaa paksua kerrosta vaatetta päälle. Kävelykin on kehittynyt hurjaa vauhtia ja ulkonakin uskaltaa jo juosta, vaikka mua kyllä välillä suoraan sanoen hirvittää tuo pienimmäisen vauhti ja itsesuojeluvaiston puute. 




Tytöt pelasivat ahkerasti pallolla, laskivat liukumäkeä kilpaa nauraen, hyppivät narulla ja pääsipä Islakin testaamaan serkkutytön hienoa pyörää! Polkemisesta ei tullut vielä mitään, mutta kyydissä ihailtiin maisemia ja tankoa käänneltiin mielivaltaisesti, aikamoinen homma oli työntää pyörää samaan aikaan ja yrittää pitää menosuunta edes suurinpiirtein oikeana. Mummi lupaili Islalle potkupyörää synttärilahjaksi, joten saas nähdä millainen hitti siitä mahtaa tulla tälle kesälle :) Isla on vielä niin tyngän mittainen, että jalat ei meinanneet yltää kunnolla polkupyörässä polkimille ja se tietysti vaikeuttaa polkemistakin. Taaksepäin likka kyllä osasi polkea ja työntäminen kolmenkymmenen asteen helteessä oli vähintäänkin hikistä hommaa, kun kyyditettävä seisoo koko ajan jarrulla :D

Kotiin lähdettiin huudon kanssa ja Isla olisi halunnut jäädä puistoon vaikka kuinka pitkäksi aikaa, vaikka meidän duracellpupukin meinasi hyytyä paahtavan auringon alla. Tytöiltä piti välillä ottaa hattuja pois päästä puiden varjossa, kun hiki valui solkenaan päänahkaa pitkin ja naamat helottivat tomaattiakin punaisempina. Kotona Islaa ei tuntunut harmittavan enää yhtään, kun joutui puistosta lähtemään, sillä laskettiin amme täyteen haaleaa vettä ja laitettiin muksut sinne vilvoittelemaan. Kyllä mullekin olisi viileä kylpy kelvannut, mutta velvollisuudet kutsuivat ja hoidin pikaisesti alta pois niin tiskauksen kuin imuroinninkin, ennen kuin Miika lähti töihin. Imuroiminen kiireellä ei oo muuten kovin hyvä idea näin kuumalla säällä, meinasin minäkin hyytyä totaalisesti siinä touhussa!

Lisää tällaisia kesäpäiviä, mä oon nyt niin fiiliksissä! <3


Lapsuuden leluaarteita

$
0
0









Näyttääkö tutulta? Mä olin aivan haltioissani, kun äiti sanoi muutama viikko sitten, että tule tonkimaan parhaimmat päältä, loput lentää roskikseen. En edes tiennyt äitini säilyttäneen mun ja sisaruksien vanhoja leluja, mutta siellähän ne oli, hirmuinen kasa leluja ja vielä suurempi kasa muistoja leikeistä. En edes muistanut, että mulla on tuollaisia leluja ollut, mutta kun sain ne näppeihini, muistui mieleen monen monta leikkihetkeä. Muistin edelleenkin, että mitkä vaatteet kuuluvat millekin Barbille, mistä olen minkäkin lelun saanut ja kuinka epäreilusti Barbien tavaroita jaettiin aina kavereiden kanssa yhdessä leikkiessä - Barbien omistaja sai tietysti parhaimman rekvisiitan leikkeihin.

Legendaarinen View-Master on peruja mun isoveljiltä, joten masiina on oikeasti vanha ja siltä se näyttääkin, mutta pelittää silti vallan mainiosti. Mä sain suurta hupia kokeillessani kiekkoja laitteeseen, sillä huomasin kiekkojen sisältävän niin Ritari Ässää kuin Smurffejakin :D Vanhempia aarteita edusti myös Donkey Kong JR, Mickey & Donald ja Monkey Kong, jotka ovat elektroniikkapelejä 80-luvun alusta. Noilla minäkin olen penskana pelannut, nyt jokaisesta tosin puuttuu patterit, mutta uskoisin, että kyllä ne vielä toimii. Tai toimi ainakin reilu kymmenen vuotta sitten, sen jälkeen ne on olleet säilössä mun vanhempien varastossa.

Koeda-nukkekotipenaali on siskoni vanha ja minäkin olen sillä lapsena leikkinyt, harmi että muutama osa on hävinnyt. Musta on ihanaa, että noita 80-luvun aarteita on edelleenkin tallessa mun ysärilelujen seassa. Kyselin jokunen kuukausi sitten äidiltä, että onkohan sillä tallessa mun pikkulegoja, nimeä en sattunut juuri silloin muistamaan. Äiti ei ainakaan muistanut niiden olemassa oloa, mutta sieltähän se Belville-setti löytyi ja epäilen, että suurin osa osistakin on tallessa, kun laatikko on teipattu kiinni. En ole laatikkoa uskaltautunut edes avaamaan, se saa odotella siihen asti, että Isla on tarpeeksi iso leikkimään sillä ja Milo ei syö enää kaikkea suuhun sopivaa. Pingviini-kamera on ostettu laivalta, tuli sellaisen pingviinirepun mukana ja kameran lisäksi siellä oli karkkia. Vaikka filmikameralle ei olekaan enää käyttöä, niin halusin sen silti säilöä, koska se oli mulle tosi tärkeä lelu lapsena - valokuvaaminen kiinnosti jo silloinkin :) Muistaako kukaan noiden pienten rakennuksien (kahvipannu ja kirkko) nimeä? Mä en saa millään päähäni :(

Musta oli huikeaa tehdä tutkimusretki omaan lapsuuteen ja leluihin, joilla on leikitty kymmeniä, ehkäpä satoja kertoja. Ihanaa, että äiti oli tärkeimmät lelut säilyttänyt ja nyt ne odottelee meillä, jotta lapset ovat tarpeeksi isoja niillä leikkimään. Onko teillä tallessa vielä leluja lapsuudesta?



Lisää fiilistelyä!

$
0
0


Nyt kun kerta vauhtiin päästiin, niin fiilistellään vielä ihan vähän leluilla. Islan lempparieläimiin on kuulunut jo pidemmän aikaa hevoset ja sen takia olenkin yrittänyt haalia äidin kätköistä meille kaikkea heppa-aiheista. Muutama hevonen löytyi jo jokunen tovi sitten, mutta jäin haikailemaan My Little Ponyjen perään, joilla lapsena tuli leikittyä tosi paljon. Äiti ei poneja mistään löytänyt, vaikka kävi mökillä kaikki mahdolliset paikat läpi ja luovuin jo toivosta - ehkä ne on jostain syystä heitetty pois. Vähän aikaa sitten äiti kuitenkin laittoi mulle kuvan ja soitti heti perään, että arvaappas mitä löytyi. Siellä ne oli olleet, leikkimökissä jonkun laatikon pohjalla paperikasan alla. Ja siellä ne on olleet monta vuotta. Mulla ei ole mitään hajua, että minkä ihmeen takia olen ne piilottanut paikkaan, jota en itsekään muista, mutta hyvä että kadonnut lauma löytyi!

Seassa on siskoni vanhoja My Little Ponyja ja onpa joukkoon eksynyt joku sinne kuulumatonkin, mutta ei se ole niin justiinsa. Innokkaat parturikampaajat, etunenässä ehkä minä, on saksineet monen ponin harjaa lyhyemmäksi ja osa onkin aika surkea näky muutaman karvansa kanssa. Yhdeltä puuttuu häntä, mutten ainakaan myönnä tehneeni sille mitään, aika voi toki kullata muistot :D 

Saas nähdä millainen heppatyttö meidän pikkulikasta kasvaa, sillä ainakin tällä hetkellä heppoja bongataan joka paikasta ja poneilla leikitään kotonakin ahkerasti. Voi toki olla, että innostus menee ohi, mutta nautitaan nyt tästä hetkestä. Äiti ainakin tykkää, jos Islasta tulee heppatyttö ;)

Onko muilla ollut My Little Ponyjä? Onko vieläkin?

P.S. Isla on edelleenkin aivan rakastunut myös ikiomaan My Little Pony-yökkäriin. Ei tunnu haittaavan, että se on kokoa 98cm ja hihoja joutuu käärimään, se vain on paras. Koska yökkäreitäkin pitää pestä, ostin Islalle sen aiemmin esittelemäni kissayökkärin, jotta poniyöpaita joutaisi välillä pesuun. Kissakin kelpaa, jos ponia ei ole saatavilla, mutta jää silti kirkkaasti kakkoseksi, sillä jos Isla saa itse valita, kohdistuu valinta aina My Little Pony-yökkäriin ;)


Yksivuotiaan neuvolakuulumiset

$
0
0

Pitkästä aikaa olisi luvassa neuvolakuulumisia, sillä me pyörähdettiin eilen Milon kanssa neuvolassa näyttäytymässä, ottamassa mittoja ja tietysti ne rokotteet... Mä olin aikatauluttanut päivän vähän turhan tiukasti ja kesken kauppareissun jouduin jo soittamaan Miikalle, että voisiko se herättää Milon päiväunilta ja syöttää välipalan, mulla kestää vielä hetki. Olin puoli kolmen aikaan kotona ja purettavana oli viisi ruokakassia, neuvolassa piti olla kolmelta. No ei siitä mitään, kyllä me ehdittiin ajoissa paikalle, vaikka vähän kiire tulikin. Se on meille normaalia, lähtö jää viimetippaan ja sitten kaikkia ärsyttää :D

Jouduttiin hetki odottelemaan aulassa terveydenhoitajan luokse pääsyä, joten Milo ehti levittelemään kaikki lelut ympäriinsä ja juoksentelemaan ympäri aulaa. Avovastaanottoa pitävän terveydenhoitajan ovi oli auki, joten Milo kävi aina välillä siellä kurkkaamassa ja kun terkka moikkasi, juoksi pikkujäbä mun luokse turvaan, kunnes meni uudestaan ovelle kurkkaamaan. Kun päästiin terveydenhoitajan luokse, Milo oli kuin kotonaan. Ei lainkaan vierastamista, lelut oli hetken kuluttua hujan hajan ja joka nurkka tutkittu läpi. Juteltiin Milon kehityksestä ja taidoista, tarkastettiin näkö ja kuulo, otettiin mitat ja sitten olikin vuorossa ne rokotteet. Ensimmäinen rokote vasempaan reiteen saatiin laitettua ilman huutoja, toisen ja kolmannen rokotteen kohdalla Milo karjuikin sitten jo enemmän. Minuutin päästä Milo ei enää edes muistanut koko asiaa, vaan virnuili terkalle ja jatkoi omia touhujaan. Helppo homma siis, onneksi. Mua kyllä vähän harmitti, että Milo ei saanut edes tarraa palkinnoksi, toisin kuin Isla vajaa vuosi sitten.




Neuvolareissu sujui paremmin kuin hyvin, vaikka pelkäsinkin hieman unilta herätetyn pojan mahdollista kärttyisyyttä. Kiukkuisen pojan sijaan meillä oli aurinkoinen pieni mies, joka höpötteli koko ajan ja esitti kaikki mahdolliset taidot juoksennellen ympäri huonetta, laittamalla palikoita laatikkoon ja tuolillekin ehdittiin kiipeämään. Terveydenhoitaja kyseli arjesta kahden pienen lapsen kanssa ja esimerkiksi sitä, että käymmekö ulkona. Totta kai me käydään! Ulos lähteminen vie vaan oman aikansa ja aina on jollakin hiki hatussa ja pipoa kiristää odottelu, mutta sellaista se on :)

"Milo on iloinen ja touhukas poika. Kävelee jo varmasti, kyykistelee, ottaa juoksuaskelia, kiipeilee. Näkö ja kuulo normaali. Kasvaa hyvin, ruokavalio monipuolinen. Atooppista ihottumaa rintakehällä."


Sitten niitä mittoja! Suluissa lisäys kahden kuukauden takaisiin (10kk) mittoihin.

Pituus: 78,7cm (+ 3,2cm)
Paino: 11580 grammaa (+ 960 grammaa)
Pää: 47,6cm (+ 0,8 cm)

Ruoka-aikaan on oltu kotona, mutta pituuttakin on tullut aika reippaasti! Milo tuntuu musta ihan hirmuisen isolta, sillä Islalla oli 1-vuotisneuvolassa pituutta 72,5cm ja painoa 10,4 kiloa. Milo on nyt siis 6,2 senttiä pidempi, kuin Isla saman ikäisenä ja vain 1,3cm lyhyempi, kuin Isla puolitoistavuotiaana :D

Minkä kokoisia teidän yksivuotiaat on olleet?


Kynsilakkaa isommalle, kynsilakkaa pienemmälle

$
0
0

Tässä blogissa ei ole kovin paljoa kauneudenhoitoon liittyviä juttuja näkynyt ja syykin on selvä, sillä mä en oikeasti jaksa kiinnostua kovinkaan paljon itseni laittamisesta ja eipä siihen oikein aikaakaan noiden pienten kanssa löydy. Kynsiä tykkään lakata, mutta usein ehdin tökkäämään sormet jo jonnekin, ennen kuin lakka ehtii edes kuivua. Hiuksetkin, noh, Lidlin hoitoainetta ja marketista ensimmäinen käteen sattunut shampoo :D Napisin tässä hetki sitten ystävälle siitä, että joudun leikkaamaan kynnet koko ajan lyhyiksi, kun ne lähtee liuskottumaan välittömästi pituutta saadessaan, vaikka tekisin mitä niiden eteen. Kaveri ehdotti, josko hän laittais mulle geelit sinne alle, niin ne vähän vahvistais omaa kynttä ja sen avulla saisin ehkä kasvatettua kynsiä vähän pidemmäksi. Kun tarjoudutaan laittamaan kynnet, niin en tietenkään kieltäytynyt kunniasta. Mun kynsiä ei ole kukaan koskaan laittanut, paitsi sisko lakannut ehkä kymmenen vuotta sitten, joten olin aivan huuli pyöreänä sen varustearsenaalin kanssa, mitä geelien laittoon tarvitsee. Huh! Annoin tekijälle täysin vapaat kädet ja sainkin ihanan pirteät kynnet!




Mulla on aika usein kynsilakkaa, mutta Isla ei ole vielä missään vaiheessa kiinnostunut kynsien lakkaamisesta. Kaveri laittoi mulle kynnet illalla muksujen mentyä nukkumaan, joten aamulla heti ensimmäiseksi Isla ryhtyi ihastelemaan mun kynsiä ja sitten alkoikin se "kynsinakka"-jankutus, jota kuuntelin yhden päivän. Kun sama jatkui seuraavana päivänä, suostuin laittamaan Islallekin lakkaa. En ollut yhtään varma, miten likka antaa laittaa ja malttaako pitää käsiä paikoillaan laiton ja kuivumisen ajan, mutta jostain tuo neiti repi kärsivällisyyttä, jota ei yleensä täällä näy. Olisittepa nähneet ilmeen, kun Isla sai kynsiinsä vaaleanpunaista lakkaa. Siis oikeasti, vähästä sitä voi pieni ihminen olla innoissaan! Kynsiä esiteltiin minulle, Milolle ja iskälle moneen kertaan, kuten myös kaikille muillekin tutuille. Nyt, kun lakka on jo kulunut pois, Isla jaksaa edelleenkin muistuttaa kynsilakasta - ehkäpä me lakataan jossain vaiheessa uudestaan. 

Joidenkin mielestä kynsilakkaa ei saisi missään nimessä laittaa noin pienelle, osa taas tuntuu lakkaavan vuoden ikäiseltäkin kynsiä. Mun mielestä lakka on ok, kunhan se on tuollainen aika huomaamaton ja lapsi ei laita sormia suuhun. Isla oli sitä mieltä, että Milollekin pitäisi saada kynsilakkaa, mutta siihen en sentään vielä suostunut :D


Viewing all 445 articles
Browse latest View live